Darra

Hakuraketti

2010-05-28T10:19:00.001+03:00

No onpas viime päivityksistä taas vierähtänyt. Tässä välillä on ollut jo pieni kesäkin, nyt taas palattu arkeen, sadetta eri muodoissa, tihkuna, lorona, kaatosateena, mutta aina jollain lailla.

Darra on nyt sitten risteilevä hakukoira. Alusta asti Darra on tykännyt tästä reenimuodosta.

Ensimmäisellä kerralla aloitettiin avarassa maastossa niin, että ekat maalimiehet olivat vain muutaman metrin päässä keskilinjasta. Se maalimies, johon rintamasuuntani osoittaa, on kyykyssä ja Darra saa heti palkan, kun itse hoksaa lähteä ja juosta maalimiehelle. Palkkauksen aikana käännän rintamasuunnan vastakkaista maalimiestä kohti ja kun palkkaava maalimies nousee ja muuttuu passiiviseksi, Darra turhautuu, katselee, että mitäs nyt, huomaa mamman selän, juoksee mamman viereen ja bongaa vastakkaisella puolella kyykkyilevän maalimiehen, joka taas palkkaa. Mitenkään en Darraa auta tai komenna tai vihjaile, kaikki saa päätellä itse. Tällävälin toisenpuolen maalimies etenee ja menee myös syvemmälle. Radan lopussa maalimiehen on tarkoitus olla 50 metrissä, tietenkin riippuen maastosta, näkyvyydestä ja koiran osaamisesta.

Ensimmäiset harjoitukset on Darralle otettu selkeässä ja avarassa maastossa. Palkkana on makupalat, ahne koira kun on.

Eilen oltiin sitten hiukan haastavammassa maastossa, oli pusikkoa ja kaatuneita puunrunkoja.
Aloitettiin taas niin, että maalimiehet olivat lähellä, mutta tarkoitus oli syventää melko nopeati.
Darra näki, kuinka molemmat maalimiehet menivät metsään.
Ja sillä sekunnilla, kun päästin sen irti hihnasta, se ryntäsi Sarille, yksi pieni makupalan pala, kiitti, ja keskilinjan kautta toiselle puolelle Jarille. Jarilla ei ehtinyt ottaa yhtään palkkaa vaan keskilinjan kautta Sarille. Yks makupala palanen ja keskilinjan kautta Jarille, ei makupaloja heti keskilinjan kautta toiselle puolelle. Oli siinä vauhdissa ihmeissään mamma rintamasuuntineen puhumattakaan maalimiehistä, jotka yrittivät ehtiä edetä ja katsoa sopivaa paikkaa ja vielä ehtiä kyykistyä, ennenkuin Darra pyyhälsi paikalle. Ehkä neljännen piston jälkeen Jari sai Darran pysähtymään ja pystyi syötteleen palkkaa sille. Kuitenkin hyvällä vauhdilla edettiin loppuun asit. Keskilinja ehkä 100 metriä (jäi minulta laskematta) ja pistoja tuli toista kymmentä.
Hyvin meni kaikenkaikkiaan, vauhtia riitti. Yksi pysähdys, pissalle ja jotain haisteleen loppupäässä ja palasi siitä takaisin "väärälle" puolelle. Sari onneksi huomasi tämän, eikä palkannut. Darra tajusi nopeasti, että mammahan katselee tuonne toiseen suuntaan, siellähän minunkin pitäisi olla.

Erittäin hyvää harjoituksessa oli vauhti, rohkeus mennä maalimiehelle ja se, että Darra oikeasti vaihtoi puolta keskilinjan kautta niin, että joka kerran tuli mamman vierestä ja katsoi rintamasuunnan. Hyvä hakukoiran alku.

Mielenkiintoinen treeni kaikenkaikkiaan. Kurtsan on jo niin taitava ja vauhdikas myöskin. Otettiin Kurtille ja Touholla mielikuvaharjoitukset niin, että molemmat maalimiehet näyttäyivät piilolla alkaen loppupäästä, siirtyivät takalinjaa seuraavalle piilolle jossa näyttäytyivät jne, kunnes jäivät jo valmiiksi ykköselle ja kakkoselle. Sitten vaan piilossa rata toisinpäin. Iloista menoa molemmilla. On hienoa katsella noita meidän ryhmän taitavia ja innokkaita koiria, jotka nauttivat hakutreeneistä, ottavat kymmen pistoa aina yhtä iloisesti ja vauhdikkaasti, ja kun lopetetaan, näyttävät siltä, että vielä olisi kymmenen pistoa mennyt halukkaasti ja helposti.

Lunta, räntää, rakeita ja vettä = vaihtelevaa kevätsäätä harjoituksiin

2010-04-26T10:07:00.001+03:00

Perjantaina treenattiin omalla porukalla Niihaman mastolla.
Darralle otettiin 5 maalimiestä, kaikki piilossa, hajuhaulla ja lähetyksillä, palkkana lihapullat ja viimeisellä lihapullat ja lelu.
Darra lähti hommiin innokkaasti, kuten aina ennenkin. Haettiin maalimiehen haju varmasti ja vedin sitten Darran pois ja lähetykseen. Ei toimi.
Darra ihan masentui ja lysähti ja alistui huokaisten tuleen pois maalimieheltä ja lähetyksen jälkeen kierteli ja kaarteli kummallisesti, melkein väistäen maalimiehelle menoa. Ja mitä useammalla kävi sen innottomampaa lähetykseltä lähtö oli.
Koitin lyhentää matkaa, että olisin saanut oikaistua ja se kyllä toimikin, ja hiukan vauhtiakin tuli takaisin. Porukka oli vaan erimieltä, onko tuo oikea konsti saada vauhtia ja intoa takaisin. Täytyy Viivin kanssa harjoitella tätä.

Kurt on edistynyt risteilyssä paljon. Nyt näin jo hiukan siitä, miten risteilemällä opetettu koira tulee toimimaan. Hienoa meininkiä. Tahtoo kanssa. Pitänee houkutella Sari kentälle aloitteluun.

Lauantai aamuna auton nokka sitten kohti Keuruuta ja kasvattajan hakupäivää. Kouluttajaksi Miia oli hankkinut taas Pia Pursiaisen. Pia kouluttaa hajuhaulla omia koiriaan. Melkolailla Sarin ja Pian koulutuksissa ja ajatuksissa on eroja.
Otettiin Darralle samanlainen treeni kun perjantainakin, tosin vain neljällä maalimiehellä. Palkka juusto+lihapulla, ja viimeisellä herkkujen lisäksi lelut.
Darra oli tosi innokas ja sai hajun jo rinteestä, kun tultiin alueelle. Innosta puhkuen lähti ekalle maalimeihelle. Ajattelin noiden perjantain lähetysongelmien jälkeen, että päästän sen suoralle palkalle, ettei into lopu. Ja lähetin koiran, kun olin nähnyt, että se oli hajulla. Samaan aikaan tuuli pyörähti, hyvin Darra haki hajun uudestaan, mutta ei tietenkään suoraan edestä vaan kiertäen vasemmalta.
Toinen haettiin sitten varmaksi, suurinpiirtein maalimiehen päältä. Ja otin koiran ja palasin lähetykseen. Ei vaan toimi. Koira huokaisee, kun vedetään pois, eikä sitten lähde innolla maalimiehelle. Tahimista loput ukot, vaikka yritin lähetystä lyhyemmältä matkalta. Palkkakaan ei nyt ollut houkutteleva, Darra ei lämmennyt lihapullille. Leluilla leikki kyllä hyvin. Kaiken kaikkiaan ei hyvä, paljon täytyy miettiä ennen seuraavaa treeniä.

Haluan siirtyä risteilyyn!!!!!

Treeniviikonloppu oli rankka. Perjantaina 3 ja ½ tuntia metsässä. Satoi räntää, lunta, rakeita ja vettä. Lautantaina lähdin kohti Keuruuta yhdeksän aikaan ja kotona olin takaisin kuuden aukaan. Ja metsässä rahjustin vajaat kuusituntia. Eikä kelissä ollut kehumista lauantainakaan. Lunta ja märkää.

Uusi kokemus Darralle oli, kun Tytti tuli Hirsilästä Dinon häkkipuoliskolle. Ihana Dooris, niin lähellä, ihan hampaan mitan päässä, mutta verkon toisellapuolella. Aluks hiukan murahduksia kuului, mutta pian jo matka jatkui hiljaisuuden merkeissä. Ja paluumatkalla ei kuulunut enää mitään, olihan koiran koko päivän viettäneet viereisissä yksiöissä.

Kevät ja lumet sulaneet

2010-04-16T09:14:00.002+03:00

Pääsee tekeen jälkeä, pääsee hakumetsään ja tottistreenitkin on vironneet hankien alta.

Kaksi ekaa jälkeä tehty. Ihan vaan tuohon lähipuiston pellonsyrjään. Huonosti menee. Darra on niin yli-innokas, ei mitään rajaa. Ensimmäiset kymmenet metrit vain sähelletään. Ensi keskiviikkona on Tavesin peltojälki luento, toivottavasti saa jotain vinkkiä tuohon koheltamiseen. Ennen toisen jäljen ajoa heitin pilkottua frolikkia nurmelle ja Darra joutui niitä nenän avulla etsimään. Toinen jälki lähtikin sitten hiukan rauhallisemmin. Lisämaustetta antavat jäljen yli piipertävät myyrät ja Darran suuri herkku: jäniksen papanat. Huah.

Ja tietenkin Dinolle on myös tehty jäljet, tosin hiukan lyhempiä ja vähemmillä herkuilla :) On se ihana katsoa, kuinka innokkaasti 11 vee lonkkavaivainen herra lähtee jäljelle, esineruutuun tai etsiin äijiä näreen takaa. Tottis ei kyllä vieläkään kauaa jaksa kiinnostaa...Enemmän viihtyvät tuolla maastossa niin vanha kuin uusikin koira :)

Eilen hakumetsässä Darra jatkoi ihan samalla kaavalla kuin edelliselläkin kerralla. Neljä maalimiestä hyvin piilossa. Nyt tuuli kunnolla ja Darralle kaikki oli helppoa. Treeni meni aivan suunnitelmien mukaan. Ensi kerralla otetaan lähestyminen tuulen alapuolelta.

Tottista ollaan herätelty tauon jälkeen. Eilen pihassa seuraamista ja eteen tuloa ja luoksetuloa vauhdilla. Ensi kuun alusta Tavesin treenit siirtyy viikonlopusta maanantaille, niin kerkiää varmaan mukaan.

Pihassa pysymisharjoitus oli eilen tosi tiukka.
Huomasin tottistellessa, että naapurin rouva oli kissansa kanssa tulossa meille päin. Lähdin siirtymään Darran kanssa ovea kohti, koska meillä ei ollut hihnaa mukana ollenkaan. Naapurin rouva huuteli, että koitetaan vaan, että pysyykö Darra pihassa :) Seisoskeltiin sitten juttelemassa, kissa hihnassa kadunpuolella ja Darra vieressäni istumassa pihassa kolmen-neljän metrin päässä kissasta. Hiukan vaati minulta koiran tarkkailua ja tietty frolikkia, mutta ei Darralla ollut aikomustakaan lähteä pihasta (tosin kissa pysyi paikallaan, jos olisi lähtenyt liikkeelle, olisi tilanne varmaan muuttunut).
Dinolla ei viitsitty koittaa :D :D

Talviunesta heränneet

2010-04-12T11:01:00.000+03:00

Vihdosta viimein tuosta lumimäärästä päästään. Metsät alkaa jo olla lumettomia, mutta märkäähän siellä on.

Ekat hakutreenit oli lauantaina Niihaman mastolla. Hiukan epäilytti, miten Darra ottaa tuon paikan tosissaan, onhan se meidän lenkkimaasto, jossa yleensä vaan riehutaan ja rällästetään.
Mutta ei mitään, otin Darran sotkeen aluetta, joten sai juoksennella pois suurimman intonsa. Hyvin menikin, ihmiseltä toiselle, ilman aristeluja tai turhia pörinöitä.

Darran kanssa jatkettiin siitä mihin ennen talvitaukoa jäätiin.
Neljä maalimiestä, piilossa verkon alla, palkkana lihapullat ja viimeisellä pullat ja lelut.
Otettiin sotketulle alueelle tuulihaju hakuja. Tosin ei tuullut :(.
Ekalla haulla minulla oli vaikeuksia tulkita, koska Darra on saanut hajun. Ja aluksi Darra eteni nenä maassa, mutta kohta kaiveli jostain muistin syövereistä, miten niitä äijiä etsitään. Toka pisto meni vielä pienessä epävarmuudessa ohjaajan osalta, mutta kolmas oli jo hyvä ja selvä, irroitus hyvä. Neljäs haku oli jo ihan täydellinen :). Huomasin, että Darra sai hajun, mutta ajattelin ottaa vielä askeleen pari eteenpäin koiran kanssa, mutta heti ohimentyä Darra kääntyi takaisin ja ilmaisi niin selvästi, että mamma tuolla se lihapullaäijä on, päästä vaan irti, että tyhmempikin tajusi luottaa koiraan.

Viimeisellä maalimies palkkasi lihapullien lisäksi leikillä, patukka ja nahkarääsy. Ja hyvin on talven leikkiharkat tulosta tuottaneet. Darra leikki Jarin kanssa hienosti ja jatkoi vielä keskilinjalla sekä Elinan että Sarin kanssa. Hienoa, että alkaa nuo leikit sujua.

Suunnitelma jatkosta on seuraava:
Pari kertaa otetaan samanlailla, neljä maalimiestä, hyvin piilossa ja haetaan vielä hajut yhdessä, suora irrotus maalimiehelle. Kun tähän on saatu varmuus pitkän tauon jälkeen, otetaan hajuhaut edelleen, mutta lähetyksen kanssa. Mutta nopealla tahdilla taidan siirtyä risteilyyn. Sormet syyhyää päästä koittaan, nyt vaan pitäisi säilyttää maltti ja edetä tuon koiran tahdissa.

Esineruutua on otettu pari kertaa.
Kävin Sarin pitämässä esineruutu illassa ja sain hyvää vahvistusta sille, miten olen Darran kanssa esineitä ottanut. Olohuoneessa ollaan opeteltu esineen ottamista, pitämistä (jota ei vielä ole) ja antamista. Ja metsässä olen tehnyt putkea, tosin myös leveämpää tallattua aluetta.
Mutta tästä eteenpäin vain putkea, siihen asti, että päästään sinne 50 metriin.

Myös tottis on ollut meillä koko talven tauolla. Harmi. Ainoastaan olohuonetreenejä ja käskyjä ollaan harjoiteltu. Toisaalta, jos koira osaa käskyt, ei niiden vieminen kentälle ole iso asia (hehhhehhheh).
Tähän on nyt myös alettava panostaan.

Siviilielämän puolella eilen testattiin polkupyörälenkkiä. Hienosti lähti heti alusta alkaen. Nyt vaan mietintämyssy päähän, millä sais hiukan vauhtia ja vetoa pois Darralta. Olisi mukavampaa molemmille, jos ei tarvitsisi hihna piukalla pyöräillä. Ja sais mammakin siinä sivussa vähän liikuntaa.

Lunta lisää

2010-01-31T15:58:00.001+02:00

Hakutreenit Ruutanan perällä. Lunta on todella paljon, puoleen sääreen ja ylikin. Keli raskas varsinkin huonokuntoiselle mammalle.

Treenit alkoi pikku sosiaalistamisella Ruutanan Shellin ovien välissä. Seisottiin kymmenisen minuuttia ovien välisssä kun ihmisiä meni ja tuli ohi. Hienosti toi penikka on välittämättä ihmisistä, ryntäilemättä ja rauhallisesti vilkkaissa paikoissa.

Hakumetsässä Jari oli maalimiehenä, tuuli paremmin kuin viime kerralla. Hajuhaulla vielläkin mennään, ei lähetyksiä. Neljä ukkoa piilossa.

Kaksi ekaa hakua meni ihan hyvin. Darrasta näki helposti, kun se sai hajun ja koira meni maalimiehelle reippaasti mutta ei enää niin häsläävästi. Keskilinjalla Darra hiukan innoissaan piippasi, metsään olisi jo kiire uusia herkkuja syömään :).

Kolmannella maalimiehellä Darra näytti saavan hajun tosi kaukana. Hiukan epäröin, mutta päästin silti koiran irti. Koira lähti oikeaan suuntaan, mutta hukkasi hajun, tai ei ollut sitä edes saanutkaan. Darra harhaili kauemmas ja kauemmas, eikä selkeästi saanut mitään hajua. Juoksenteli sinne tänne ja etsi hajua ja maalimiestä, huusin koiraa, mutta koira valitsi maalimiehen etsimisen luoksetulon sijaan. Lopulta Darra sai hajun ja löysimaalimiehen. Hmmmmm...koira ei tullut luokse kun huusin sitä, se selkeästi valitsi maalimiehen etsimisen minun sijasta. Tämä on hyvä ja koira tiesi, miksi siellä metsässä ollaan, maalimies on se tärkein. Mutta pitäishän sen koiran tulla, kun sitä huudetaan.

Viimeiselle maalimiehelle mentiin sitten varmanpäälle. En päästänyt koiraa irti, ennenkuin tiesin varmasti, että sillä on haju.Viimeinen maalimies menikin loistavasti. Viimeisellä palkkana nakkejen lisäksi lelut. Darra jahtasi lelua, juoksi sen perässä, mutta ei vieläkään tuonut lelua takaisin Jarille. Pari kertaa kävi tarjoamassa sitä mammalle. Keskilinjalla leikki vähän Sarin kanssa. Leikkimiseen tarvitsee vielä panostaa, pikku hiljaa siinä(kin) edistytään.

Sarin mielestä Darra voisi jo alkaa risteilemään, mutta minua se epäilyttää. Nyt kun nuo hajuhaut on selvästi koiran pieniin aivoihin mennyt perille, niin tekisi mieli jatkaa kasvattajan leirillä saamillani opeilla. Täytyy miettiä, seuraavalla kerralla ainakin vielä mennään hajuilla. Voisihan siihen hiukan alkaa ottaan lähetyksiä pienillä matkoilla, niin että ensin käydään maalimies katsomassa ja sen jälkeen palataan taaksepäin ja lähetetään koira pienen matkan päästä .Täytyy kysellä, miten Sari on lähetykset aloittanut.

2010-01-24T12:22:00.000+02:00

Pakkanen kiristyy

2010-01-20T14:03:00.002+02:00

Ja pakkanen senkuin kiristyy.....
Ens viikonlopun treenit vaaravyöhykkeessä. Hakuilijoita olis tiedossa ehkä seitsemän, joten koira joutuu autossa odotteleen kohtuuttoman kauan. Jäätyy jo kymmenen asteen pakkasella. Harmi, taitaa jäädä Darralta väliin hakuilu.

Kotosalla jatketaan olohuone treenejä. Liikkeestä maahanmenoja treenataan ja hyvin se onkin alkanut sujua. Lisäksi treenataan suoraa luoksetuloasentoa ja siitä pyllynheilautuksella sivulle tuloa. Darra on oppinut aina kiertämään sivulle, mutta nyt ajattelin, että edessäistumisesta voisi heilauttaa itsensä perusasentoon. Saas nähdä.

Lenkkitreeninä on otettu hihnakäyttäytymistä. Ensin lenkitän molemmat koirat puistossa ja Irjalan pelloilla, sen jälkeen tuon Dinon kotiin ja jatkan Darran kanssa katutreenejä hihnassa hienosti kulkien. Tavoitteena olla menettämättä hermojaan reilun kuukauden kuluttua Pyhän laskettelureissulla. Josko vaikka koira osais kulkee hihnassa ryntäilemättä.

Noniin, pakkasta 16,1 astetta ja hakutreenit peruttiin.

Darralle ja Dinolle ostin perjantaina hienot hurtan ulkotakit. Nekalan Musti ja Mirri poistivat varastoja ja takit maksoivat á 10 ekee. Fleecevuori ja vedenpitävä päällinen. Ostin myös yhden BOTin, Dinolle sisällä pidettäväksi ja Darralle autoon hekutreeneihin. Saas nähdä vaikuttaisiko tuo Dinon kipuihin ja jäykkyyteen. Eilen pidin sitä Dinolla reilut kolme tuntia ja vaikutti se ainakin sen verran, ettei koira lähtenyt illalla ollenkaan lenkille, iltayöstä sitten väkisin vietiin pissalle.
Koska aamulla oli niin paljon pakkasta, peruttiin tosiaan treenit, pissatettiin koiran pihassa ja mentiin koko porukka saunaan. Varsinkin Dino nauttii saunomisesta nykyään niin paljon. Nyt kuivatellaan mamman tukka ja lähdetään sen jälkeen lenkile, pakkanenkin tuntuu antavan hiukan periksi.

2010-01-20T12:41:00.003+02:00

Tottispäivä ja hankihakuilu

2010-01-18T08:42:00.006+02:00

Aikaa on vierähtänyt, blogin salasanakin melkein jo unohtunut.

Treenattu ei olla, selityksiä: Darralla kaksi silmätulehdusta ja yksi kennelyskä, Dinolla nivelsiteet rikki kahdesta varpaasta ja silmäluomessa tappelureikä ja koko silmä verestävän punainen. Lisäksi pakkaset ovat huidelleet viikkokaupalla 15 asteen molemmin puolin.
Onneksi hiljaiselosta treenien pariin kiskoi kasvattajan tottispäivät ja toisaalla sinnikäs-Sari hakuiluihin.

Giramin tottispäivä pidettiin Länkipohjan kana-areenalla. Uusi tuttavuus sekä mammalle, että Darralle. Kiva oli treenata isossa tilassa, sisällä. Darra ei ollut ollenkaan niin hämmentynyt tilasta, kuin luulin. Se teki hienosti kaiken sen, mitä sille on opetettu (ja se ei ole paljon se). Kuitenkin muiden treenaamisen näkeminen ja hienojen koirien osaaminen (eritoten Beo tai Pirjo tai mikä se nyt olikaan) innostaa jatkamaan olohuonetreenejä. Ja kunhan nuo lumet sulavat ja tulee lämmin, niin kentällä voidaan hioa talven olohuonetreeneissä opitut taidot.

Hakutreenit mentiin umpihangessa, Ruutanan perällä. Darra jatkoi edelleen hajuhaukuja parin kuukauden tauon jälkeen. Hienosti meni, mamma hiukan tötöili, ekalle maalimiehelle suoraan päälle, eipä siinä paljon Darran nenää tarvittu. Mutta loput kolme haettiin hienosti koiran nenällä, lihapulla-juusto-makkara sekoitus nyt löytyy aina ja varmasti.

Ensi sunnuntaina olis tarkoitus jatkaa hakuilua, samassa maastossa, mutta säätiedotus lupailee taas kiristyviä pakkasia :(. Toivottavasti Pekka Pouta on väärässä.

Vettä ja räntää

2009-11-30T14:06:00.004+02:00

Sunnuntain hakutreeneissä Darralle otettiin edelleen hajuhakuja. Neljä kertaa mies näreikössä verkon alla. Darra oli taas oma itsensä, yli-innokas säheltäjä, miettien, mitäs me taas täällä metsässä haettiinkaan. Mutta jo toinen tuulihaju tarttui kuonoon tosi nopeasti ja koira tiesi, että sielä ne lihapullat jossain odottelevat. Siis kaikki neljä "ukkoa" löytyi helposti, vauhti vaan on ihan jumalaton ja maalimiehellä sormet ja tupperwaret vaarassa.

Toivottavasti kohta päästään kokeilemaan hakua risteilemällä, Sarin uusinpien oppien mukaan. Se näyttää niin järkeenkäyvältä ja "helpolta" tavalta kouluttaa hakua. Oikein sormet syyhyää päästä koittaan. Taidanpa opettaa Darralle perusteet kotikentällä jo valmiiksi, vaikkei meitä vielä risteilemään kelpuutettaisikaan.

Lihapullia puskan juurelta

2009-11-16T10:58:00.004+02:00

Päästiin hakuryhmään! Kärnän Sarin ja muun porukan johdolla päästään sisään haun saloihin. Ekat treenit käytiin lauantaina. Tuulihaulla mennään. Darra on taitava ja rohkea hakukoira. Ja into on ainakin mammalla kova.

Treeneissä maalimies lymysi näreen juurella valkoisen lakanan alla, varusteena lihapullia. Darra kierteli, kaarteli, kunnes sai hajun tuulen mukana. Siitä innoissaan ryntäsi syömään lihapullat maalimieheltä. Tämä toistettiin kolme kertaa. Ja hyvin Darra tuntui tietävän, minkä takia rinnettä lähdettiin kiipeämään. Ja joka kerralla maalimies löytyi nopeammin, eli koira selkeästi etsi hajua.

Kiva treenata hakua taas. Talven tavoite on saada Darralle iskostumaan, miksi siellä metsässä mennään ja ukkoja etsitään, keväällä päästään sitten tositoimiin ja edistymään.

Esineitä ollaan otettu niin, että olen vienyt esineen "putken" päähän Darran nähden ja näkemättä. Ja hyvin koira lähtee, etsii esineen, nostaa sen ja kuljettaa minulle päin muutaman metrin. Pudottaa sen sitten ja lähtee ikäänkuin etsimään lisää. Ei siis tuo mitään esinettä minulle asti. Huudan koiran pois ja lähetän uudelleen, käy kyllä nostamassa ja heittelemässä aiemmin pudottamaasa esinettä, mutta ei ota sitä enää suuhunsa, eikä tuo. Olen koittanut lyhyellä matkalla, pitkällä matkalla, kehuen ja huudellen, että tuo mammalle, olen koittanut olla ihan hiljaa ja reagoimatta, kun se ottaa esineen suuhunsa, mutta sinne se aina jää, matkan varrelle. Darra näyttää siltä, ettei vois vähempää toi esine kiinnostaa sen jälkeen, kun se on löytynyt. Hmmm.... täytyy miettiä.

Tottiksessa tahkotaan suoraa sivulle tuloa ja seuraamista. Paikalle jääntiä, maahanmenoa ja luoksetuloa. Kaikki muu hakusessa, paitsi luoksetulo.

Leirielämää

2009-10-05T10:35:00.006+03:00

Giramin leiriviikonloppu on ohi. Kivaa oli, paljon saatiin vinkkejä ja ohjeita, miten treenata ja mihin kiinnittää huomiota. Kiitoksia kaikille mukanaolleille, kouluttajille ja erityiskiitos Miialle järjestelyistä.

Leirille saavuttiin Darran kanssa perjantai iltapäivänä. Veljille (varsinkin Aatulle) Darra piti ihme pörinää, kerkesin ihan hämmästymään moista agrea. Mutta illalla jo käytiin Valon kanssa sylipainia ja juostiin ympäri peltoa ihan sovussa.

Perjantaina Darra etsi ensimmäisen esineensä "ruudusta". Miia vei Darran nähden hanskan muutaman metrin päähän ja sieltähän Darra sen sitten kävi etsimässä. Taitavaa :)

Lauantai valkeni kauniina, aurinkoisena mutta kylmänä. Ensin aamiaisen kautta jälkitreeniin. Kouluttajana oli Marja Muhonen. Darran suurinpiirtein ensimmäinen jälki.
Eka jälki pellolla meni Darralta hyvin, kanapalat vain olivat liian näkyvä herkku, joten Darran ei olisi edes tarvinnut jäljestää. Käytti silti nenää ja piti kuonon maassa. Toisestakin jäljestä Darra selvisi ihan hyvin. Jäljestä taas sanottiin, ettei sen tarvitse eikä se saa olla mikään traktorin ura pellossa, josta koira ei edes voi eksyä. Darra käytti nenää hyvin siitä huolimatta, että jälki oli huonosti tehty.
Tulee niin mieleen Harry Tast, näyttelytuomari, joka ihan arvosteluun laittoi, että esittäjä pilaa koiran mahdollisuudet. Jäljentekijä pilaa koiran jäljestyksen. :(

Ruokailun jälkeen oli vuorossa PK-tottis. Kouluttajana oli Asko Hämäläinen.
Tottiksessa Darra teki seuraamiset, sivulla olot ja luoksetulon, juurikin niin kun yleensäkin. Mamma vaan palkkaa huolimattomasti, eikä vaadi täydellistä suoritusta. Pikku koiraa kun vahvistaa sinnepäin tekemisestä, niin jossain vaiheessa se sinnepäin tekeminen on sitten korjattava. Uusia tuulia ja vinkkejä tuli tottikseenkin. Täytyypä koittaa kouluttaa eteenmenoa Askon ohjeilla.

Sunnuntaina oli vuoden ensimmäinen kunnon syysmyrsky. Ja hakumetsään lähdettiin aamiaisen jälkeen. Kouluttajana Pia Pursiainen Nokialta. Ensin hakuili isot, osaavat koissut. Kun kaksi koiraa oli ollut haussa, huomattiin, että aikaa oli vierähtänyt alueen tekemiseen ja kahteen koiraan reilut kolme tuntia ja lopuille neljälle koiralle oli aikaa yhteensä tunti ennen ruokailua. Sitten otettiinkin tosi vauhdilla loput.
Darralle tehtiin reaktioharjoituksia, niin että maalimies makasi jossain näreen alla, ja merkistä nähtiin, minne päin tuuli. Darran kanssa lähdettiin etenemään tuulen alapuolelta niin, että Darra oli vapaana ja kulki mukanani laajassa kaaressa maalimiestä kiertäen. Mitään ei Darralle puhuttu, eikä sitä ohjattu. Se vain oli metsässä kävelyllä, kunnes yht'äkkiä se nosti nenänsä korkealle ja sai maalimiehen hajun nenäänsä. Rohkeasti Darra ryntäsi tutkimaan, mikäs nainen täällä kuusen alla makaa ja saikin palkaksi heti juustokabanossia ja paljon kehuja.
Maalimies vaihtoi piiloa ja taas lähdettiin Darran kanssa kaartamaan tuulen alapuolelta ja etsimään hajua. Darra kuljeskeli metsässä, mutta löysi nopeasti hajun ja tiesi heti, että siellä jossain se kabanossinainen taas lymyää. Ja ei kun syömään. Ahneus ja ikuinen nälkä on hyvä motivaattori. Helpon näköistä Darralle ja reaktiot niin voimakkaita, että jopa minäkin ne huomasin.
Tosiaankin hienot reaktiot heti ensimmäisellä kerralla, ei muuta kuin hakuporukkaa etsimään. Paljon on haussakin systeemit muuttuneet, maalimies heti alusta asti piilossa ja koiralle haetaan haju metsästä. Poissa on paot ja haamut ym. Koitanpas Pian ohjeilla hajuhakujen avulla tehdä pistoista suoria heti alusta asti. Katsotaas miten käy.

Leirillä oli tosi mukavaa, kiitokset myös Äijälle, Lukelle, Tytille, Maisalle, Piitulle, Valolle, Aatulle, Beolle, Tatzille. Ootte te kaikki niin kauniita ja älykkäitä :)

Mistake

2009-09-21T10:52:00.003+03:00

Äiti täytti 70 vuotta. Ja järjesti kunnon juhlat 100 kilometrin päässä B&B luomutilalla. Ei muuta kuin perhe autoon ja yökuntiin juhlimaan. Mutta mihin koirat? Papalle, 100 kilsan päähän toiseen suuntaan? Onneksi ystävälliset naapurit lupasivat ulkoiluttaa ja ruokkia koirat, joten päädyttiin jättämään ne kotiin.

Mutta, mutta... Aika saattaa tulla koirille pitkäksi, niinpä jätin jos jonkun moista terapialelua, ruualla täytettyä vempelettä, ajankuluksi. Lisäksi annoin molemmille koirille kaksi naudan niskaluuta kaluttaviksi. Ja sitten naapuri oli vielä antanut Darralle yhden niskaluun lisää, Dino kun oli ominut omaan häkkiinsä minun antamat.

Juhlat meni mukavasti, saunottiin, uitiin ja juhlittiin kunnolla. Aamu valkeni hiukan ankeissa tunnelmissa, päätäkin särki jostain syystä :) Yhdeksän aikoihin puhelin soi ja naapurin tyttö siellä ilmoitti, että molemmat koirat olivat olleet yöllä ripulilla liiasta luiden syömisestä. Jaahas, autoon ja kotiin päin. Huusholli oli kyllä jo siivottu (kiitos Niina), kun päästiin kotiin, mutta haju oli melkoinen.

Mitä tästä pitäisi oppia. Kun lähtee johonkin, totutut rutiinit kannattaa säilyttää eikä sooloilla juuri silloin, kun koirat jäävät keskenään. Lisäksi tuollainen innostunut teini-ikäinen varmasti lenkitti ja leikitti koiria enenmän kuin itse yleensä viitsii.

Flunssa on nyt kestänyt kaksi viikkoa. Ja se taas on tarkoittanut sitä, että muut ovat pääsääntöisesti lenkittäneet koirat. Ja treeni on ollut vähissä. Kentälle olen sentään raahautunut.

Eilen Darra oli tosiaankin poissaoleva eikä keskittynyt oikein mihinkään. Olen ollut niin ylpeä penikasta, joka ei ole muista koirista piitannut, ja on keskittynyt minuun ja ainakin näyttänyt hyvin taitavalta. Eilen pujotteluseuraamisessa Darra yritti kaksi kertaa livetä ja rynnätä toisen koiran luokse. Muutenkin haahuili enimmäkseen omiaan, nuuskutti kuono maassa etsien pudonneita makupaloja tai suorastaan kerjäs makupaloja taskustani ja tuijotti vain antavaa kättä, niinkuin ei olisi ikinä kuullutkaan mistään katsekontaktista.

Höh, onko mun supertottelevainen pentu sittenkin normaali koira, eikä mikään ihmelapsi.

Katu-uskottava

2009-09-06T11:32:00.017+03:00

Darra on nyt hankkinut itselleen aimo annoksen katu-uskottavuutta. Gangsterin näköinen koira, repaleisine korvineen.
Se, miten tuo katu-uskottavuus on hankittu, onkin sitten vähän nolompi juttu. Isoveikka antoi hammasta, eläinlääkäri maksoi 86 euroa ja betadinea ja antibioottia viisi päivää.

Oltiin maalla luumuja keräämässä. Kun puuta ravisti, olivat molemmat koirat innoissaan ja ensimmäisinä metsästämässä pudonneita luumuja. Pakko viedä ne kävelylle, että muut saavat kerättyä luumut.
Hetki siinä käveltiin eteenpäin, Darra, ärsyttävänä, hyppien Dinon ympärillä ja näykkien ja räksyttäen. Dino rähähti ja Darra vingahti, hyppäsi kauemmaksi ja jo seuraavassa sekunnissa häsläsi uudestaan Dinon kimpussa.
Jatkettiin matkaa, kunnes huusin Darraa takaisin tielle.
Mitä ihmettä, verta valuu pitkin korvalehteä ja iso pala puuttuu, valo paistaa läpi. Tarkastin tilanteen ja lähdettiin takaisin pihaan, porukka autoon, soitto päivystävälle eläinlääkärille, josko saatais tikkejä korvalehteen.
Eläinlääkäri sitten totesi, että pala puuttuu, eikä siihen uutta palaa mistään tehdä, joten korvaa vaan putsailtiin, määrättiin antibioottikuuri ja betadinella puhdistusta.
Kallista on, katu-uskottavuuden hankkiminen, virka-ajan ulkopuolella.

Toinen juttu on, miten penikka imee vaikutteita isommalta koiralta. Ja yleensä ne kaikki on niitä, mitä olet yrittänyt siltä vanhemmalta koiralta karsia.

Tänä aamuna katseltiin, kuinka Darra istui eteisessä ja tuijottamalla tuijotti Dinon touhuja. Dino hivutti vessan oven auki ja livahti sisään juomaan vessanpöntöstä. :(
Oikein näkyi, kuinka penikan päässä syttyi lamppu: ai täälläkin on meille kätevä juomakippo.
Dinolle ei ole koskaan kelvannut vesi kupista, ainoastaan pöntöstä. Se kopistelee ensin ovea, ellei saa sitä itse auki, sen jälkeen se kolistelee pöntönkantta, että joku tulee vetämään vessanpöntön, ennen kuin siitä voi juoda.

Toinen oppi, mikä on annettu ja opittu, on armoton haukkuminen kun ovikello soi.
Jompi kumpi lähtee ensiksi, yleensä jo hiukan ennen kellon soimista, laukalla eteiseen ja desibelit nousee koko matkan ja toinen varjona perässä, mutta meteli, jos mahdollista, vielä hiukan kovempana.
Ja lopputulos on se, että kaksi räyhähenkeä haukkuu murhaavasti oven sisäpuolella, kun joku pahaa aavistamaton ulkopuolella on uskaltanut soittaa ovikelloa.
Tänä aamuna molemmat juoksivat eteiseen ja saman tien häkkeihinsä, niinkuin olen nyt opettanut, mutta haukkuivat silti niin, että koko Irjala raikui. Rusakot ja fasaanit pakenivat ulkona kilometrien säteeltä.

Hommaa siis riittää näiden räyhähenkien koulutuksessa. Ihmetyttää vaan, miksi ei hyvät tavat siirry vanhemmalta nuoremmalle, vai eikö niitä hyviä tapoja ole?

Mätsäri - punainen nauha

2009-09-01T09:14:00.001+03:00

Mentiin sitten Match showhun jäähallin parkkikselle. Ilmoittautuminen alkoi klo 16.30 ja niihin aikoihin mekin tähdättiin. Ekaks kävin kysymässä pääseekö Darra mukaan, ikäraja 5kk ja meillä se täyttyi vasta tänään. No kunhan rokotukset on kunnossa, niin mukaan vaan.

Ja eikun ilmoittautumisjonon jatkoksi. Paljon muita koiria, tiiviisti jonottamassa tiskille. Darra siinä kummissaan, että mitäs tämä nyt sitten on. Onneksi ahne penikka on helposti hanskassa makkaranpaloilla. Oli siinä monen näköisiä koiria. Pieniä ja tosi isoja, pennuista veteraaneihin, kaikki iloisesti sekaisin.
Kehien piti alkaa klo 18, mutta suuri määrä koiria yllätti järjestäjät ja ilmoittautumisjonot olivat pitkiä vielä kuudeltakin. Ennen puolta seiskaa päästiin kuitenkin aloittamaan.

Parikisassa Darran pariksi osui 5 kk noutajan pentu. Darra käyttäytyi niiiiin hienosti, seisoi ryhdikkäästi (ihme ja kumma, yleensä istahtaa tai pistää maate :) ) liikkui kuulemma erittäin kauniisti, ei honkkeloinut eikä edes pureskellut hihnaa. Hampaiden katsomisessa olin kuulevinani pienen murinan, mutta joko tuomari ei sitä kuullut tai sitten ei välittänyt. Kaiken kaikkiaan olin tosi yllättynyt, vieraskoree penikka. Ja punainen nauhahan sieltä Darralle tuli.

Isoja pentuja oli 33, joten jouduttiin taas odottelemaan pitkään. Ensin arvosteltiin sininauhaiset ja sitten meitä punanauhaisia oli 17 koiraa yht'aikaa kehässä. Darra ei enää jaksanut paljon keskittyä, oltiinhan oltu jo yli kolme tuntia "näyttelyssä" ja mahakin taisi jo olla täynnä makkaraa. Siks toiseks kaikki neljä jatkoon päässyttä pentua oli luppakorvaisia, karvaisia, söpöläisiä. Kunnon koiran näköisiä ei jatkoon päässyt yhtään ;)

Kolme ja puolituntia meni tuossa reissussa, kivaa oli ja jännittävää. Mamma oli niin ylpeä Darrasta. Kiva käydä sen kanssa kentällä ja nyt mätsärissäkin, kun se ei paljonkaan kiinnitä muihin koiriin huomioo ja makupaloilla se tekee mitä vaan.

Ei muuta kuin Tampereen kansainvälisiä odotteleen :)

Pohjaton kaivo

2009-08-31T09:29:00.000+03:00

Pohjaton on kaivo nimeltä Darra.
Sitä ahmimista, millä ruoka koiraan häviää, on ihan mahdoton kuvailla. Ja kun oma kuppi on tyhjä, tarkastetaan Dinon kuppi, nuollaan molemmat vielä viiteen kertaan puhtaaksi, ettei muruakaan jää. Nykyään ei sentään enää yritä Dinon kupille ennenkuin Dino on sen jo jättänyt.
Kelloa ei tarvita, Darra kyllä kertoo, kun ruoka-aika alkaa lähestyä. Nyppii kuppiaan, ravaa keittiön ja eteisen väliä, törkkii ovea, jonka takana ruuat ovat ja lopulta makaa eteisessä kuppinsa vieressä ja huokailee.

Eilen paistoin uunipellillä 700 gr jauhelihasta, kananmunasta ja ohrakkaasta levyn, ja kuivatin sitä tuntitolkulla, että on koirille palkkaa reeneihin. Jätin pellin hellan päälle jäähtymään, ennen paloittelua. Ja kaksi kertaa huusin Darran pois keittiöstä ja aina se kiltisti heti tulikin, häntä koiraa heiluttaen, huuliaan nuoleskellen. Epäilykset heräsi, ja keittiöön katsomaan. Kaksi kolmasosaa pellillisestä oli jo kadonnut. Annoin loput Dinolle. Ei siis valmista palkkaa tämän päivän treeneihin.

Koitettiin tässä kerran myös vanhaa konstia: jätä syötävää keittiön pöydälle, mutta sido siihen kiinni kattilankansia, lusikoita ja kaikkia paljon ääntä aiheuttavaa. Eikä mennyt kauaakaan, kun jo kuului kolina keittiöstä. Oli Darra säikähtynyt. Mutta pari kertaa uskalsi uudelleen yrittää ennenkuin luovutti.
Ja menipä siihen vipuun vielä vanha kettu Dinokin. Noloa. Olihan se jo itse pentuna oppinut taitavasti tuon kattilankansi kikan kiertämään niin, että herkut kyllä hävisivät, mutta kannet eivät liikahtaneetkaan.

Tänään mennään katsomaan jäähallin parkkikselle mätsäriä. Ja jos vaan saadaan, niin pentuluokkaan mennään osallistumaan. Luokka on yli 5 kk pennuille, ja Darrahan täyttää 5 kk vasta huomenna. Tai sitten ei mennä, kun ei osata seisoa, näyttää hampaita eikä palleja. Harkitaan vielä. Vaihtoehtona on mennä ihan tavallisiin treeneihin Niihamaan.

Darra vai darra?

2009-08-21T15:37:00.000+03:00

Hih, poikkesin tuossa Ideaparkin Stadiumilla. Kassajonossa puhelin soi ja Viivi (8v.) soitteli, että oli Darran kanssa ulkona. Kysyin puhelimessa nappi korvassa, samalla kun maksoin ostoksiani, että mites Darra voi. Poika kassalla katseli hämmentyneenä minua ja Viivi huusi puhelimeen, että mitä? Ja minä vähän kovemmalla äänellä, että mites Darra voi. Siinä vaiheessa kassapoika jo näytti todella kummastuneelta ja vaivautuneeltaa. Lopetin puhelun lyhyeen ja selitin, että Darra on koiranpentu.... Poika kassalla totesi, että jo vähän ihmettelikin, että verestääkö silmät vai mitä ihmettä.

P*skatykki, ilopissa

2009-08-20T08:55:00.001+03:00

Kaksi päivää ja yötä on nyt siivottu ruikkukakkoja :( Massu löysällä ja vielä vähän enemmän löysällä. Talo haisee vaihtelevasti koirankakalle tai pesuaineelle. Vessana öiseen aikaan on meidän yläkerran rappu. Onneksi yläpäässä on portti, joten lasten makkarit säästyy. Mitähän se penikka on syönyt? Ja koska tää loppuu? Ja onko meidän sisäsiisteys nyt taas lähtöruudussa tämän ripulin jälkeen?

Toinen juttu on nämä ilopissat. Darra on niiiiiiiiin iloinen, kun tullaan töistä, koulusta tai kun tulee vieraita. Häntä heiluttaa koiraa niin paljon, että aina lirahtaa. Ja vauhdissa, joten pissavanaa pitkin voi seurata koiran reittejä. Täytyy vaan tervehtiä penikka ulkona ja varoa kenkiään.

Tottiksessa seuraamisen alkeita on harjoiteltu, koira osaa kulkea oikealla paikalla, pitää kontaktia ja istua pysähdyttäessä. Olen palkannut pennun lenkeillä alusta asti aina, kun se on vahingossa tullut oikealle paikalle, joten seuraaminen on tullut vähän niinkuin itsestään ja helposti.
Maahanmenoa harjoiteltiin kentällä maanantaina. Santikon Kari korjasi koiran palkkausta lähemmäksi, jäi pois alkava ryömiminen ja maahanmeno nopeutui paljon. Yksinkertaisia asioita, miten niitä ei itse näe ja keksi.
Luoksetulo Darralla on nopea ja hyvä.

Treenaaminen on kivaa. Darra ei piittaa muista koirista kentällä. Kunhan vielä saadaan hampaat vaihtuun, niin saadaan motskari mukaan treeneihin.

Giramin Dallan eli Darra

2009-08-19T13:38:00.000+03:00

Darra syntyi aprillipäivänä, Keuruulla, Giramin kenneliin. Emänä pentueella on Piitu, Giramin Balthial ja isänä Xilly's Balto. Pentuja syntyi neljä, kaikki reippaita poikia.

Darra saapui kesäkuussa Tampereelle Irjalaan. Kotona asustelee penikan lisäksi toinenkin malinois: 10 vuotias Dino eli Maximo's After Dark. Harmaantunut, arvokas eläkeläispappa, joka ennen Darran tuloa nukkui 22 tuntia vuorokaudessa.

Darra on tuonut mukanaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, pissaa, kakkaa, syötyjä kenkiä. Tosin myös järjestystä, kukaan ei enää jätä kenkiään eteisen lattialle ja eteiseen ilmestyi uusi kenkäkaappikin vauhdilla :) Darra on myös sisustanut uudelleen eteisen seiniä, yläkerran rappuja, oven karmeja. Ehkä ne sitten olivatkin rempan tarpeessa, tylsiä sileitä valkoisia seiniä ja tasaisia rappusia, onhan se kipsilevyn ja tapetin vaihtelevuus kivan näköistä (ainakin jos sitä katsoo 4,5 kk penikan silmin).

Darra käy Tavesissa pentukoulutuksessa ja Niihaman palveluskoirakentällä totuttelemassa kenttäolosuhteisiin. Hyvin on tähän asti mennyt ja kivaa on ollut. Kunhan saadaan katkenneen kulmahampaan tilalle uusi hammas, päästään pelkästä namupalkasta leluilla palkkaamiseen. Vaikka tämän pohjattoman kaivon mielenkiinnon ylläpito makupaloilla onkin suht helppoa.