Pohjaton kaivo

Pohjaton on kaivo nimeltä Darra.
Sitä ahmimista, millä ruoka koiraan häviää, on ihan mahdoton kuvailla. Ja kun oma kuppi on tyhjä, tarkastetaan Dinon kuppi, nuollaan molemmat vielä viiteen kertaan puhtaaksi, ettei muruakaan jää. Nykyään ei sentään enää yritä Dinon kupille ennenkuin Dino on sen jo jättänyt.
Kelloa ei tarvita, Darra kyllä kertoo, kun ruoka-aika alkaa lähestyä. Nyppii kuppiaan, ravaa keittiön ja eteisen väliä, törkkii ovea, jonka takana ruuat ovat ja lopulta makaa eteisessä kuppinsa vieressä ja huokailee.

Eilen paistoin uunipellillä 700 gr jauhelihasta, kananmunasta ja ohrakkaasta levyn, ja kuivatin sitä tuntitolkulla, että on koirille palkkaa reeneihin. Jätin pellin hellan päälle jäähtymään, ennen paloittelua. Ja kaksi kertaa huusin Darran pois keittiöstä ja aina se kiltisti heti tulikin, häntä koiraa heiluttaen, huuliaan nuoleskellen. Epäilykset heräsi, ja keittiöön katsomaan. Kaksi kolmasosaa pellillisestä oli jo kadonnut. Annoin loput Dinolle. Ei siis valmista palkkaa tämän päivän treeneihin.

Koitettiin tässä kerran myös vanhaa konstia: jätä syötävää keittiön pöydälle, mutta sido siihen kiinni kattilankansia, lusikoita ja kaikkia paljon ääntä aiheuttavaa. Eikä mennyt kauaakaan, kun jo kuului kolina keittiöstä. Oli Darra säikähtynyt. Mutta pari kertaa uskalsi uudelleen yrittää ennenkuin luovutti.
Ja menipä siihen vipuun vielä vanha kettu Dinokin. Noloa. Olihan se jo itse pentuna oppinut taitavasti tuon kattilankansi kikan kiertämään niin, että herkut kyllä hävisivät, mutta kannet eivät liikahtaneetkaan.

Tänään mennään katsomaan jäähallin parkkikselle mätsäriä. Ja jos vaan saadaan, niin pentuluokkaan mennään osallistumaan. Luokka on yli 5 kk pennuille, ja Darrahan täyttää 5 kk vasta huomenna. Tai sitten ei mennä, kun ei osata seisoa, näyttää hampaita eikä palleja. Harkitaan vielä. Vaihtoehtona on mennä ihan tavallisiin treeneihin Niihamaan.