No onpas viime päivityksistä taas vierähtänyt. Tässä välillä on ollut jo pieni kesäkin, nyt taas palattu arkeen, sadetta eri muodoissa, tihkuna, lorona, kaatosateena, mutta aina jollain lailla.
Darra on nyt sitten risteilevä hakukoira. Alusta asti Darra on tykännyt tästä reenimuodosta.
Ensimmäisellä kerralla aloitettiin avarassa maastossa niin, että ekat maalimiehet olivat vain muutaman metrin päässä keskilinjasta. Se maalimies, johon rintamasuuntani osoittaa, on kyykyssä ja Darra saa heti palkan, kun itse hoksaa lähteä ja juosta maalimiehelle. Palkkauksen aikana käännän rintamasuunnan vastakkaista maalimiestä kohti ja kun palkkaava maalimies nousee ja muuttuu passiiviseksi, Darra turhautuu, katselee, että mitäs nyt, huomaa mamman selän, juoksee mamman viereen ja bongaa vastakkaisella puolella kyykkyilevän maalimiehen, joka taas palkkaa. Mitenkään en Darraa auta tai komenna tai vihjaile, kaikki saa päätellä itse. Tällävälin toisenpuolen maalimies etenee ja menee myös syvemmälle. Radan lopussa maalimiehen on tarkoitus olla 50 metrissä, tietenkin riippuen maastosta, näkyvyydestä ja koiran osaamisesta.
Ensimmäiset harjoitukset on Darralle otettu selkeässä ja avarassa maastossa. Palkkana on makupalat, ahne koira kun on.
Eilen oltiin sitten hiukan haastavammassa maastossa, oli pusikkoa ja kaatuneita puunrunkoja.
Aloitettiin taas niin, että maalimiehet olivat lähellä, mutta tarkoitus oli syventää melko nopeati.
Darra näki, kuinka molemmat maalimiehet menivät metsään.
Ja sillä sekunnilla, kun päästin sen irti hihnasta, se ryntäsi Sarille, yksi pieni makupalan pala, kiitti, ja keskilinjan kautta toiselle puolelle Jarille. Jarilla ei ehtinyt ottaa yhtään palkkaa vaan keskilinjan kautta Sarille. Yks makupala palanen ja keskilinjan kautta Jarille, ei makupaloja heti keskilinjan kautta toiselle puolelle. Oli siinä vauhdissa ihmeissään mamma rintamasuuntineen puhumattakaan maalimiehistä, jotka yrittivät ehtiä edetä ja katsoa sopivaa paikkaa ja vielä ehtiä kyykistyä, ennenkuin Darra pyyhälsi paikalle. Ehkä neljännen piston jälkeen Jari sai Darran pysähtymään ja pystyi syötteleen palkkaa sille. Kuitenkin hyvällä vauhdilla edettiin loppuun asit. Keskilinja ehkä 100 metriä (jäi minulta laskematta) ja pistoja tuli toista kymmentä.
Hyvin meni kaikenkaikkiaan, vauhtia riitti. Yksi pysähdys, pissalle ja jotain haisteleen loppupäässä ja palasi siitä takaisin "väärälle" puolelle. Sari onneksi huomasi tämän, eikä palkannut. Darra tajusi nopeasti, että mammahan katselee tuonne toiseen suuntaan, siellähän minunkin pitäisi olla.
Erittäin hyvää harjoituksessa oli vauhti, rohkeus mennä maalimiehelle ja se, että Darra oikeasti vaihtoi puolta keskilinjan kautta niin, että joka kerran tuli mamman vierestä ja katsoi rintamasuunnan. Hyvä hakukoiran alku.
Mielenkiintoinen treeni kaikenkaikkiaan. Kurtsan on jo niin taitava ja vauhdikas myöskin. Otettiin Kurtille ja Touholla mielikuvaharjoitukset niin, että molemmat maalimiehet näyttäyivät piilolla alkaen loppupäästä, siirtyivät takalinjaa seuraavalle piilolle jossa näyttäytyivät jne, kunnes jäivät jo valmiiksi ykköselle ja kakkoselle. Sitten vaan piilossa rata toisinpäin. Iloista menoa molemmilla. On hienoa katsella noita meidän ryhmän taitavia ja innokkaita koiria, jotka nauttivat hakutreeneistä, ottavat kymmen pistoa aina yhtä iloisesti ja vauhdikkaasti, ja kun lopetetaan, näyttävät siltä, että vielä olisi kymmenen pistoa mennyt halukkaasti ja helposti.
perjantai 28. toukokuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Lunta, räntää, rakeita ja vettä = vaihtelevaa kevätsäätä harjoituksiin
Perjantaina treenattiin omalla porukalla Niihaman mastolla.
Darralle otettiin 5 maalimiestä, kaikki piilossa, hajuhaulla ja lähetyksillä, palkkana lihapullat ja viimeisellä lihapullat ja lelu.
Darra lähti hommiin innokkaasti, kuten aina ennenkin. Haettiin maalimiehen haju varmasti ja vedin sitten Darran pois ja lähetykseen. Ei toimi.
Darra ihan masentui ja lysähti ja alistui huokaisten tuleen pois maalimieheltä ja lähetyksen jälkeen kierteli ja kaarteli kummallisesti, melkein väistäen maalimiehelle menoa. Ja mitä useammalla kävi sen innottomampaa lähetykseltä lähtö oli.
Koitin lyhentää matkaa, että olisin saanut oikaistua ja se kyllä toimikin, ja hiukan vauhtiakin tuli takaisin. Porukka oli vaan erimieltä, onko tuo oikea konsti saada vauhtia ja intoa takaisin. Täytyy Viivin kanssa harjoitella tätä.
Kurt on edistynyt risteilyssä paljon. Nyt näin jo hiukan siitä, miten risteilemällä opetettu koira tulee toimimaan. Hienoa meininkiä. Tahtoo kanssa. Pitänee houkutella Sari kentälle aloitteluun.
Lauantai aamuna auton nokka sitten kohti Keuruuta ja kasvattajan hakupäivää. Kouluttajaksi Miia oli hankkinut taas Pia Pursiaisen. Pia kouluttaa hajuhaulla omia koiriaan. Melkolailla Sarin ja Pian koulutuksissa ja ajatuksissa on eroja.
Otettiin Darralle samanlainen treeni kun perjantainakin, tosin vain neljällä maalimiehellä. Palkka juusto+lihapulla, ja viimeisellä herkkujen lisäksi lelut.
Darra oli tosi innokas ja sai hajun jo rinteestä, kun tultiin alueelle. Innosta puhkuen lähti ekalle maalimeihelle. Ajattelin noiden perjantain lähetysongelmien jälkeen, että päästän sen suoralle palkalle, ettei into lopu. Ja lähetin koiran, kun olin nähnyt, että se oli hajulla. Samaan aikaan tuuli pyörähti, hyvin Darra haki hajun uudestaan, mutta ei tietenkään suoraan edestä vaan kiertäen vasemmalta.
Toinen haettiin sitten varmaksi, suurinpiirtein maalimiehen päältä. Ja otin koiran ja palasin lähetykseen. Ei vaan toimi. Koira huokaisee, kun vedetään pois, eikä sitten lähde innolla maalimiehelle. Tahimista loput ukot, vaikka yritin lähetystä lyhyemmältä matkalta. Palkkakaan ei nyt ollut houkutteleva, Darra ei lämmennyt lihapullille. Leluilla leikki kyllä hyvin. Kaiken kaikkiaan ei hyvä, paljon täytyy miettiä ennen seuraavaa treeniä.
Haluan siirtyä risteilyyn!!!!!
Treeniviikonloppu oli rankka. Perjantaina 3 ja ½ tuntia metsässä. Satoi räntää, lunta, rakeita ja vettä. Lautantaina lähdin kohti Keuruuta yhdeksän aikaan ja kotona olin takaisin kuuden aukaan. Ja metsässä rahjustin vajaat kuusituntia. Eikä kelissä ollut kehumista lauantainakaan. Lunta ja märkää.
Uusi kokemus Darralle oli, kun Tytti tuli Hirsilästä Dinon häkkipuoliskolle. Ihana Dooris, niin lähellä, ihan hampaan mitan päässä, mutta verkon toisellapuolella. Aluks hiukan murahduksia kuului, mutta pian jo matka jatkui hiljaisuuden merkeissä. Ja paluumatkalla ei kuulunut enää mitään, olihan koiran koko päivän viettäneet viereisissä yksiöissä.
Darralle otettiin 5 maalimiestä, kaikki piilossa, hajuhaulla ja lähetyksillä, palkkana lihapullat ja viimeisellä lihapullat ja lelu.
Darra lähti hommiin innokkaasti, kuten aina ennenkin. Haettiin maalimiehen haju varmasti ja vedin sitten Darran pois ja lähetykseen. Ei toimi.
Darra ihan masentui ja lysähti ja alistui huokaisten tuleen pois maalimieheltä ja lähetyksen jälkeen kierteli ja kaarteli kummallisesti, melkein väistäen maalimiehelle menoa. Ja mitä useammalla kävi sen innottomampaa lähetykseltä lähtö oli.
Koitin lyhentää matkaa, että olisin saanut oikaistua ja se kyllä toimikin, ja hiukan vauhtiakin tuli takaisin. Porukka oli vaan erimieltä, onko tuo oikea konsti saada vauhtia ja intoa takaisin. Täytyy Viivin kanssa harjoitella tätä.
Kurt on edistynyt risteilyssä paljon. Nyt näin jo hiukan siitä, miten risteilemällä opetettu koira tulee toimimaan. Hienoa meininkiä. Tahtoo kanssa. Pitänee houkutella Sari kentälle aloitteluun.
Lauantai aamuna auton nokka sitten kohti Keuruuta ja kasvattajan hakupäivää. Kouluttajaksi Miia oli hankkinut taas Pia Pursiaisen. Pia kouluttaa hajuhaulla omia koiriaan. Melkolailla Sarin ja Pian koulutuksissa ja ajatuksissa on eroja.
Otettiin Darralle samanlainen treeni kun perjantainakin, tosin vain neljällä maalimiehellä. Palkka juusto+lihapulla, ja viimeisellä herkkujen lisäksi lelut.
Darra oli tosi innokas ja sai hajun jo rinteestä, kun tultiin alueelle. Innosta puhkuen lähti ekalle maalimeihelle. Ajattelin noiden perjantain lähetysongelmien jälkeen, että päästän sen suoralle palkalle, ettei into lopu. Ja lähetin koiran, kun olin nähnyt, että se oli hajulla. Samaan aikaan tuuli pyörähti, hyvin Darra haki hajun uudestaan, mutta ei tietenkään suoraan edestä vaan kiertäen vasemmalta.
Toinen haettiin sitten varmaksi, suurinpiirtein maalimiehen päältä. Ja otin koiran ja palasin lähetykseen. Ei vaan toimi. Koira huokaisee, kun vedetään pois, eikä sitten lähde innolla maalimiehelle. Tahimista loput ukot, vaikka yritin lähetystä lyhyemmältä matkalta. Palkkakaan ei nyt ollut houkutteleva, Darra ei lämmennyt lihapullille. Leluilla leikki kyllä hyvin. Kaiken kaikkiaan ei hyvä, paljon täytyy miettiä ennen seuraavaa treeniä.
Haluan siirtyä risteilyyn!!!!!
Treeniviikonloppu oli rankka. Perjantaina 3 ja ½ tuntia metsässä. Satoi räntää, lunta, rakeita ja vettä. Lautantaina lähdin kohti Keuruuta yhdeksän aikaan ja kotona olin takaisin kuuden aukaan. Ja metsässä rahjustin vajaat kuusituntia. Eikä kelissä ollut kehumista lauantainakaan. Lunta ja märkää.
Uusi kokemus Darralle oli, kun Tytti tuli Hirsilästä Dinon häkkipuoliskolle. Ihana Dooris, niin lähellä, ihan hampaan mitan päässä, mutta verkon toisellapuolella. Aluks hiukan murahduksia kuului, mutta pian jo matka jatkui hiljaisuuden merkeissä. Ja paluumatkalla ei kuulunut enää mitään, olihan koiran koko päivän viettäneet viereisissä yksiöissä.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Kevät ja lumet sulaneet
Pääsee tekeen jälkeä, pääsee hakumetsään ja tottistreenitkin on vironneet hankien alta.
Kaksi ekaa jälkeä tehty. Ihan vaan tuohon lähipuiston pellonsyrjään. Huonosti menee. Darra on niin yli-innokas, ei mitään rajaa. Ensimmäiset kymmenet metrit vain sähelletään. Ensi keskiviikkona on Tavesin peltojälki luento, toivottavasti saa jotain vinkkiä tuohon koheltamiseen. Ennen toisen jäljen ajoa heitin pilkottua frolikkia nurmelle ja Darra joutui niitä nenän avulla etsimään. Toinen jälki lähtikin sitten hiukan rauhallisemmin. Lisämaustetta antavat jäljen yli piipertävät myyrät ja Darran suuri herkku: jäniksen papanat. Huah.
Ja tietenkin Dinolle on myös tehty jäljet, tosin hiukan lyhempiä ja vähemmillä herkuilla :) On se ihana katsoa, kuinka innokkaasti 11 vee lonkkavaivainen herra lähtee jäljelle, esineruutuun tai etsiin äijiä näreen takaa. Tottis ei kyllä vieläkään kauaa jaksa kiinnostaa...Enemmän viihtyvät tuolla maastossa niin vanha kuin uusikin koira :)
Eilen hakumetsässä Darra jatkoi ihan samalla kaavalla kuin edelliselläkin kerralla. Neljä maalimiestä hyvin piilossa. Nyt tuuli kunnolla ja Darralle kaikki oli helppoa. Treeni meni aivan suunnitelmien mukaan. Ensi kerralla otetaan lähestyminen tuulen alapuolelta.
Tottista ollaan herätelty tauon jälkeen. Eilen pihassa seuraamista ja eteen tuloa ja luoksetuloa vauhdilla. Ensi kuun alusta Tavesin treenit siirtyy viikonlopusta maanantaille, niin kerkiää varmaan mukaan.
Pihassa pysymisharjoitus oli eilen tosi tiukka.
Huomasin tottistellessa, että naapurin rouva oli kissansa kanssa tulossa meille päin. Lähdin siirtymään Darran kanssa ovea kohti, koska meillä ei ollut hihnaa mukana ollenkaan. Naapurin rouva huuteli, että koitetaan vaan, että pysyykö Darra pihassa :) Seisoskeltiin sitten juttelemassa, kissa hihnassa kadunpuolella ja Darra vieressäni istumassa pihassa kolmen-neljän metrin päässä kissasta. Hiukan vaati minulta koiran tarkkailua ja tietty frolikkia, mutta ei Darralla ollut aikomustakaan lähteä pihasta (tosin kissa pysyi paikallaan, jos olisi lähtenyt liikkeelle, olisi tilanne varmaan muuttunut).
Dinolla ei viitsitty koittaa :D :D
Kaksi ekaa jälkeä tehty. Ihan vaan tuohon lähipuiston pellonsyrjään. Huonosti menee. Darra on niin yli-innokas, ei mitään rajaa. Ensimmäiset kymmenet metrit vain sähelletään. Ensi keskiviikkona on Tavesin peltojälki luento, toivottavasti saa jotain vinkkiä tuohon koheltamiseen. Ennen toisen jäljen ajoa heitin pilkottua frolikkia nurmelle ja Darra joutui niitä nenän avulla etsimään. Toinen jälki lähtikin sitten hiukan rauhallisemmin. Lisämaustetta antavat jäljen yli piipertävät myyrät ja Darran suuri herkku: jäniksen papanat. Huah.
Ja tietenkin Dinolle on myös tehty jäljet, tosin hiukan lyhempiä ja vähemmillä herkuilla :) On se ihana katsoa, kuinka innokkaasti 11 vee lonkkavaivainen herra lähtee jäljelle, esineruutuun tai etsiin äijiä näreen takaa. Tottis ei kyllä vieläkään kauaa jaksa kiinnostaa...Enemmän viihtyvät tuolla maastossa niin vanha kuin uusikin koira :)
Eilen hakumetsässä Darra jatkoi ihan samalla kaavalla kuin edelliselläkin kerralla. Neljä maalimiestä hyvin piilossa. Nyt tuuli kunnolla ja Darralle kaikki oli helppoa. Treeni meni aivan suunnitelmien mukaan. Ensi kerralla otetaan lähestyminen tuulen alapuolelta.
Tottista ollaan herätelty tauon jälkeen. Eilen pihassa seuraamista ja eteen tuloa ja luoksetuloa vauhdilla. Ensi kuun alusta Tavesin treenit siirtyy viikonlopusta maanantaille, niin kerkiää varmaan mukaan.
Pihassa pysymisharjoitus oli eilen tosi tiukka.
Huomasin tottistellessa, että naapurin rouva oli kissansa kanssa tulossa meille päin. Lähdin siirtymään Darran kanssa ovea kohti, koska meillä ei ollut hihnaa mukana ollenkaan. Naapurin rouva huuteli, että koitetaan vaan, että pysyykö Darra pihassa :) Seisoskeltiin sitten juttelemassa, kissa hihnassa kadunpuolella ja Darra vieressäni istumassa pihassa kolmen-neljän metrin päässä kissasta. Hiukan vaati minulta koiran tarkkailua ja tietty frolikkia, mutta ei Darralla ollut aikomustakaan lähteä pihasta (tosin kissa pysyi paikallaan, jos olisi lähtenyt liikkeelle, olisi tilanne varmaan muuttunut).
Dinolla ei viitsitty koittaa :D :D
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Talviunesta heränneet
Vihdosta viimein tuosta lumimäärästä päästään. Metsät alkaa jo olla lumettomia, mutta märkäähän siellä on.
Ekat hakutreenit oli lauantaina Niihaman mastolla. Hiukan epäilytti, miten Darra ottaa tuon paikan tosissaan, onhan se meidän lenkkimaasto, jossa yleensä vaan riehutaan ja rällästetään.
Mutta ei mitään, otin Darran sotkeen aluetta, joten sai juoksennella pois suurimman intonsa. Hyvin menikin, ihmiseltä toiselle, ilman aristeluja tai turhia pörinöitä.
Darran kanssa jatkettiin siitä mihin ennen talvitaukoa jäätiin.
Neljä maalimiestä, piilossa verkon alla, palkkana lihapullat ja viimeisellä pullat ja lelut.
Otettiin sotketulle alueelle tuulihaju hakuja. Tosin ei tuullut :(.
Ekalla haulla minulla oli vaikeuksia tulkita, koska Darra on saanut hajun. Ja aluksi Darra eteni nenä maassa, mutta kohta kaiveli jostain muistin syövereistä, miten niitä äijiä etsitään. Toka pisto meni vielä pienessä epävarmuudessa ohjaajan osalta, mutta kolmas oli jo hyvä ja selvä, irroitus hyvä. Neljäs haku oli jo ihan täydellinen :). Huomasin, että Darra sai hajun, mutta ajattelin ottaa vielä askeleen pari eteenpäin koiran kanssa, mutta heti ohimentyä Darra kääntyi takaisin ja ilmaisi niin selvästi, että mamma tuolla se lihapullaäijä on, päästä vaan irti, että tyhmempikin tajusi luottaa koiraan.
Viimeisellä maalimies palkkasi lihapullien lisäksi leikillä, patukka ja nahkarääsy. Ja hyvin on talven leikkiharkat tulosta tuottaneet. Darra leikki Jarin kanssa hienosti ja jatkoi vielä keskilinjalla sekä Elinan että Sarin kanssa. Hienoa, että alkaa nuo leikit sujua.
Suunnitelma jatkosta on seuraava:
Pari kertaa otetaan samanlailla, neljä maalimiestä, hyvin piilossa ja haetaan vielä hajut yhdessä, suora irrotus maalimiehelle. Kun tähän on saatu varmuus pitkän tauon jälkeen, otetaan hajuhaut edelleen, mutta lähetyksen kanssa. Mutta nopealla tahdilla taidan siirtyä risteilyyn. Sormet syyhyää päästä koittaan, nyt vaan pitäisi säilyttää maltti ja edetä tuon koiran tahdissa.
Esineruutua on otettu pari kertaa.
Kävin Sarin pitämässä esineruutu illassa ja sain hyvää vahvistusta sille, miten olen Darran kanssa esineitä ottanut. Olohuoneessa ollaan opeteltu esineen ottamista, pitämistä (jota ei vielä ole) ja antamista. Ja metsässä olen tehnyt putkea, tosin myös leveämpää tallattua aluetta.
Mutta tästä eteenpäin vain putkea, siihen asti, että päästään sinne 50 metriin.
Myös tottis on ollut meillä koko talven tauolla. Harmi. Ainoastaan olohuonetreenejä ja käskyjä ollaan harjoiteltu. Toisaalta, jos koira osaa käskyt, ei niiden vieminen kentälle ole iso asia (hehhhehhheh).
Tähän on nyt myös alettava panostaan.
Siviilielämän puolella eilen testattiin polkupyörälenkkiä. Hienosti lähti heti alusta alkaen. Nyt vaan mietintämyssy päähän, millä sais hiukan vauhtia ja vetoa pois Darralta. Olisi mukavampaa molemmille, jos ei tarvitsisi hihna piukalla pyöräillä. Ja sais mammakin siinä sivussa vähän liikuntaa.
Ekat hakutreenit oli lauantaina Niihaman mastolla. Hiukan epäilytti, miten Darra ottaa tuon paikan tosissaan, onhan se meidän lenkkimaasto, jossa yleensä vaan riehutaan ja rällästetään.
Mutta ei mitään, otin Darran sotkeen aluetta, joten sai juoksennella pois suurimman intonsa. Hyvin menikin, ihmiseltä toiselle, ilman aristeluja tai turhia pörinöitä.
Darran kanssa jatkettiin siitä mihin ennen talvitaukoa jäätiin.
Neljä maalimiestä, piilossa verkon alla, palkkana lihapullat ja viimeisellä pullat ja lelut.
Otettiin sotketulle alueelle tuulihaju hakuja. Tosin ei tuullut :(.
Ekalla haulla minulla oli vaikeuksia tulkita, koska Darra on saanut hajun. Ja aluksi Darra eteni nenä maassa, mutta kohta kaiveli jostain muistin syövereistä, miten niitä äijiä etsitään. Toka pisto meni vielä pienessä epävarmuudessa ohjaajan osalta, mutta kolmas oli jo hyvä ja selvä, irroitus hyvä. Neljäs haku oli jo ihan täydellinen :). Huomasin, että Darra sai hajun, mutta ajattelin ottaa vielä askeleen pari eteenpäin koiran kanssa, mutta heti ohimentyä Darra kääntyi takaisin ja ilmaisi niin selvästi, että mamma tuolla se lihapullaäijä on, päästä vaan irti, että tyhmempikin tajusi luottaa koiraan.
Viimeisellä maalimies palkkasi lihapullien lisäksi leikillä, patukka ja nahkarääsy. Ja hyvin on talven leikkiharkat tulosta tuottaneet. Darra leikki Jarin kanssa hienosti ja jatkoi vielä keskilinjalla sekä Elinan että Sarin kanssa. Hienoa, että alkaa nuo leikit sujua.
Suunnitelma jatkosta on seuraava:
Pari kertaa otetaan samanlailla, neljä maalimiestä, hyvin piilossa ja haetaan vielä hajut yhdessä, suora irrotus maalimiehelle. Kun tähän on saatu varmuus pitkän tauon jälkeen, otetaan hajuhaut edelleen, mutta lähetyksen kanssa. Mutta nopealla tahdilla taidan siirtyä risteilyyn. Sormet syyhyää päästä koittaan, nyt vaan pitäisi säilyttää maltti ja edetä tuon koiran tahdissa.
Esineruutua on otettu pari kertaa.
Kävin Sarin pitämässä esineruutu illassa ja sain hyvää vahvistusta sille, miten olen Darran kanssa esineitä ottanut. Olohuoneessa ollaan opeteltu esineen ottamista, pitämistä (jota ei vielä ole) ja antamista. Ja metsässä olen tehnyt putkea, tosin myös leveämpää tallattua aluetta.
Mutta tästä eteenpäin vain putkea, siihen asti, että päästään sinne 50 metriin.
Myös tottis on ollut meillä koko talven tauolla. Harmi. Ainoastaan olohuonetreenejä ja käskyjä ollaan harjoiteltu. Toisaalta, jos koira osaa käskyt, ei niiden vieminen kentälle ole iso asia (hehhhehhheh).
Tähän on nyt myös alettava panostaan.
Siviilielämän puolella eilen testattiin polkupyörälenkkiä. Hienosti lähti heti alusta alkaen. Nyt vaan mietintämyssy päähän, millä sais hiukan vauhtia ja vetoa pois Darralta. Olisi mukavampaa molemmille, jos ei tarvitsisi hihna piukalla pyöräillä. Ja sais mammakin siinä sivussa vähän liikuntaa.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Lunta lisää
Hakutreenit Ruutanan perällä. Lunta on todella paljon, puoleen sääreen ja ylikin. Keli raskas varsinkin huonokuntoiselle mammalle.
Treenit alkoi pikku sosiaalistamisella Ruutanan Shellin ovien välissä. Seisottiin kymmenisen minuuttia ovien välisssä kun ihmisiä meni ja tuli ohi. Hienosti toi penikka on välittämättä ihmisistä, ryntäilemättä ja rauhallisesti vilkkaissa paikoissa.
Hakumetsässä Jari oli maalimiehenä, tuuli paremmin kuin viime kerralla. Hajuhaulla vielläkin mennään, ei lähetyksiä. Neljä ukkoa piilossa.
Kaksi ekaa hakua meni ihan hyvin. Darrasta näki helposti, kun se sai hajun ja koira meni maalimiehelle reippaasti mutta ei enää niin häsläävästi. Keskilinjalla Darra hiukan innoissaan piippasi, metsään olisi jo kiire uusia herkkuja syömään :).
Kolmannella maalimiehellä Darra näytti saavan hajun tosi kaukana. Hiukan epäröin, mutta päästin silti koiran irti. Koira lähti oikeaan suuntaan, mutta hukkasi hajun, tai ei ollut sitä edes saanutkaan. Darra harhaili kauemmas ja kauemmas, eikä selkeästi saanut mitään hajua. Juoksenteli sinne tänne ja etsi hajua ja maalimiestä, huusin koiraa, mutta koira valitsi maalimiehen etsimisen luoksetulon sijaan. Lopulta Darra sai hajun ja löysimaalimiehen. Hmmmmm...koira ei tullut luokse kun huusin sitä, se selkeästi valitsi maalimiehen etsimisen minun sijasta. Tämä on hyvä ja koira tiesi, miksi siellä metsässä ollaan, maalimies on se tärkein. Mutta pitäishän sen koiran tulla, kun sitä huudetaan.
Viimeiselle maalimiehelle mentiin sitten varmanpäälle. En päästänyt koiraa irti, ennenkuin tiesin varmasti, että sillä on haju.Viimeinen maalimies menikin loistavasti. Viimeisellä palkkana nakkejen lisäksi lelut. Darra jahtasi lelua, juoksi sen perässä, mutta ei vieläkään tuonut lelua takaisin Jarille. Pari kertaa kävi tarjoamassa sitä mammalle. Keskilinjalla leikki vähän Sarin kanssa. Leikkimiseen tarvitsee vielä panostaa, pikku hiljaa siinä(kin) edistytään.
Sarin mielestä Darra voisi jo alkaa risteilemään, mutta minua se epäilyttää. Nyt kun nuo hajuhaut on selvästi koiran pieniin aivoihin mennyt perille, niin tekisi mieli jatkaa kasvattajan leirillä saamillani opeilla. Täytyy miettiä, seuraavalla kerralla ainakin vielä mennään hajuilla. Voisihan siihen hiukan alkaa ottaan lähetyksiä pienillä matkoilla, niin että ensin käydään maalimies katsomassa ja sen jälkeen palataan taaksepäin ja lähetetään koira pienen matkan päästä .Täytyy kysellä, miten Sari on lähetykset aloittanut.
Treenit alkoi pikku sosiaalistamisella Ruutanan Shellin ovien välissä. Seisottiin kymmenisen minuuttia ovien välisssä kun ihmisiä meni ja tuli ohi. Hienosti toi penikka on välittämättä ihmisistä, ryntäilemättä ja rauhallisesti vilkkaissa paikoissa.
Hakumetsässä Jari oli maalimiehenä, tuuli paremmin kuin viime kerralla. Hajuhaulla vielläkin mennään, ei lähetyksiä. Neljä ukkoa piilossa.
Kaksi ekaa hakua meni ihan hyvin. Darrasta näki helposti, kun se sai hajun ja koira meni maalimiehelle reippaasti mutta ei enää niin häsläävästi. Keskilinjalla Darra hiukan innoissaan piippasi, metsään olisi jo kiire uusia herkkuja syömään :).
Kolmannella maalimiehellä Darra näytti saavan hajun tosi kaukana. Hiukan epäröin, mutta päästin silti koiran irti. Koira lähti oikeaan suuntaan, mutta hukkasi hajun, tai ei ollut sitä edes saanutkaan. Darra harhaili kauemmas ja kauemmas, eikä selkeästi saanut mitään hajua. Juoksenteli sinne tänne ja etsi hajua ja maalimiestä, huusin koiraa, mutta koira valitsi maalimiehen etsimisen luoksetulon sijaan. Lopulta Darra sai hajun ja löysimaalimiehen. Hmmmmm...koira ei tullut luokse kun huusin sitä, se selkeästi valitsi maalimiehen etsimisen minun sijasta. Tämä on hyvä ja koira tiesi, miksi siellä metsässä ollaan, maalimies on se tärkein. Mutta pitäishän sen koiran tulla, kun sitä huudetaan.
Viimeiselle maalimiehelle mentiin sitten varmanpäälle. En päästänyt koiraa irti, ennenkuin tiesin varmasti, että sillä on haju.Viimeinen maalimies menikin loistavasti. Viimeisellä palkkana nakkejen lisäksi lelut. Darra jahtasi lelua, juoksi sen perässä, mutta ei vieläkään tuonut lelua takaisin Jarille. Pari kertaa kävi tarjoamassa sitä mammalle. Keskilinjalla leikki vähän Sarin kanssa. Leikkimiseen tarvitsee vielä panostaa, pikku hiljaa siinä(kin) edistytään.
Sarin mielestä Darra voisi jo alkaa risteilemään, mutta minua se epäilyttää. Nyt kun nuo hajuhaut on selvästi koiran pieniin aivoihin mennyt perille, niin tekisi mieli jatkaa kasvattajan leirillä saamillani opeilla. Täytyy miettiä, seuraavalla kerralla ainakin vielä mennään hajuilla. Voisihan siihen hiukan alkaa ottaan lähetyksiä pienillä matkoilla, niin että ensin käydään maalimies katsomassa ja sen jälkeen palataan taaksepäin ja lähetetään koira pienen matkan päästä .Täytyy kysellä, miten Sari on lähetykset aloittanut.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Pakkanen kiristyy
Ja pakkanen senkuin kiristyy.....
Ens viikonlopun treenit vaaravyöhykkeessä. Hakuilijoita olis tiedossa ehkä seitsemän, joten koira joutuu autossa odotteleen kohtuuttoman kauan. Jäätyy jo kymmenen asteen pakkasella. Harmi, taitaa jäädä Darralta väliin hakuilu.
Kotosalla jatketaan olohuone treenejä. Liikkeestä maahanmenoja treenataan ja hyvin se onkin alkanut sujua. Lisäksi treenataan suoraa luoksetuloasentoa ja siitä pyllynheilautuksella sivulle tuloa. Darra on oppinut aina kiertämään sivulle, mutta nyt ajattelin, että edessäistumisesta voisi heilauttaa itsensä perusasentoon. Saas nähdä.
Lenkkitreeninä on otettu hihnakäyttäytymistä. Ensin lenkitän molemmat koirat puistossa ja Irjalan pelloilla, sen jälkeen tuon Dinon kotiin ja jatkan Darran kanssa katutreenejä hihnassa hienosti kulkien. Tavoitteena olla menettämättä hermojaan reilun kuukauden kuluttua Pyhän laskettelureissulla. Josko vaikka koira osais kulkee hihnassa ryntäilemättä.
Noniin, pakkasta 16,1 astetta ja hakutreenit peruttiin.
Darralle ja Dinolle ostin perjantaina hienot hurtan ulkotakit. Nekalan Musti ja Mirri poistivat varastoja ja takit maksoivat á 10 ekee. Fleecevuori ja vedenpitävä päällinen. Ostin myös yhden BOTin, Dinolle sisällä pidettäväksi ja Darralle autoon hekutreeneihin. Saas nähdä vaikuttaisiko tuo Dinon kipuihin ja jäykkyyteen. Eilen pidin sitä Dinolla reilut kolme tuntia ja vaikutti se ainakin sen verran, ettei koira lähtenyt illalla ollenkaan lenkille, iltayöstä sitten väkisin vietiin pissalle.
Koska aamulla oli niin paljon pakkasta, peruttiin tosiaan treenit, pissatettiin koiran pihassa ja mentiin koko porukka saunaan. Varsinkin Dino nauttii saunomisesta nykyään niin paljon. Nyt kuivatellaan mamman tukka ja lähdetään sen jälkeen lenkile, pakkanenkin tuntuu antavan hiukan periksi.
Ens viikonlopun treenit vaaravyöhykkeessä. Hakuilijoita olis tiedossa ehkä seitsemän, joten koira joutuu autossa odotteleen kohtuuttoman kauan. Jäätyy jo kymmenen asteen pakkasella. Harmi, taitaa jäädä Darralta väliin hakuilu.
Kotosalla jatketaan olohuone treenejä. Liikkeestä maahanmenoja treenataan ja hyvin se onkin alkanut sujua. Lisäksi treenataan suoraa luoksetuloasentoa ja siitä pyllynheilautuksella sivulle tuloa. Darra on oppinut aina kiertämään sivulle, mutta nyt ajattelin, että edessäistumisesta voisi heilauttaa itsensä perusasentoon. Saas nähdä.
Lenkkitreeninä on otettu hihnakäyttäytymistä. Ensin lenkitän molemmat koirat puistossa ja Irjalan pelloilla, sen jälkeen tuon Dinon kotiin ja jatkan Darran kanssa katutreenejä hihnassa hienosti kulkien. Tavoitteena olla menettämättä hermojaan reilun kuukauden kuluttua Pyhän laskettelureissulla. Josko vaikka koira osais kulkee hihnassa ryntäilemättä.
Noniin, pakkasta 16,1 astetta ja hakutreenit peruttiin.
Darralle ja Dinolle ostin perjantaina hienot hurtan ulkotakit. Nekalan Musti ja Mirri poistivat varastoja ja takit maksoivat á 10 ekee. Fleecevuori ja vedenpitävä päällinen. Ostin myös yhden BOTin, Dinolle sisällä pidettäväksi ja Darralle autoon hekutreeneihin. Saas nähdä vaikuttaisiko tuo Dinon kipuihin ja jäykkyyteen. Eilen pidin sitä Dinolla reilut kolme tuntia ja vaikutti se ainakin sen verran, ettei koira lähtenyt illalla ollenkaan lenkille, iltayöstä sitten väkisin vietiin pissalle.
Koska aamulla oli niin paljon pakkasta, peruttiin tosiaan treenit, pissatettiin koiran pihassa ja mentiin koko porukka saunaan. Varsinkin Dino nauttii saunomisesta nykyään niin paljon. Nyt kuivatellaan mamman tukka ja lähdetään sen jälkeen lenkile, pakkanenkin tuntuu antavan hiukan periksi.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Tottispäivä ja hankihakuilu
Aikaa on vierähtänyt, blogin salasanakin melkein jo unohtunut.
Treenattu ei olla, selityksiä: Darralla kaksi silmätulehdusta ja yksi kennelyskä, Dinolla nivelsiteet rikki kahdesta varpaasta ja silmäluomessa tappelureikä ja koko silmä verestävän punainen. Lisäksi pakkaset ovat huidelleet viikkokaupalla 15 asteen molemmin puolin.
Onneksi hiljaiselosta treenien pariin kiskoi kasvattajan tottispäivät ja toisaalla sinnikäs-Sari hakuiluihin.
Giramin tottispäivä pidettiin Länkipohjan kana-areenalla. Uusi tuttavuus sekä mammalle, että Darralle. Kiva oli treenata isossa tilassa, sisällä. Darra ei ollut ollenkaan niin hämmentynyt tilasta, kuin luulin. Se teki hienosti kaiken sen, mitä sille on opetettu (ja se ei ole paljon se). Kuitenkin muiden treenaamisen näkeminen ja hienojen koirien osaaminen (eritoten Beo tai Pirjo tai mikä se nyt olikaan) innostaa jatkamaan olohuonetreenejä. Ja kunhan nuo lumet sulavat ja tulee lämmin, niin kentällä voidaan hioa talven olohuonetreeneissä opitut taidot.
Hakutreenit mentiin umpihangessa, Ruutanan perällä. Darra jatkoi edelleen hajuhaukuja parin kuukauden tauon jälkeen. Hienosti meni, mamma hiukan tötöili, ekalle maalimiehelle suoraan päälle, eipä siinä paljon Darran nenää tarvittu. Mutta loput kolme haettiin hienosti koiran nenällä, lihapulla-juusto-makkara sekoitus nyt löytyy aina ja varmasti.
Ensi sunnuntaina olis tarkoitus jatkaa hakuilua, samassa maastossa, mutta säätiedotus lupailee taas kiristyviä pakkasia :(. Toivottavasti Pekka Pouta on väärässä.
Treenattu ei olla, selityksiä: Darralla kaksi silmätulehdusta ja yksi kennelyskä, Dinolla nivelsiteet rikki kahdesta varpaasta ja silmäluomessa tappelureikä ja koko silmä verestävän punainen. Lisäksi pakkaset ovat huidelleet viikkokaupalla 15 asteen molemmin puolin.
Onneksi hiljaiselosta treenien pariin kiskoi kasvattajan tottispäivät ja toisaalla sinnikäs-Sari hakuiluihin.
Giramin tottispäivä pidettiin Länkipohjan kana-areenalla. Uusi tuttavuus sekä mammalle, että Darralle. Kiva oli treenata isossa tilassa, sisällä. Darra ei ollut ollenkaan niin hämmentynyt tilasta, kuin luulin. Se teki hienosti kaiken sen, mitä sille on opetettu (ja se ei ole paljon se). Kuitenkin muiden treenaamisen näkeminen ja hienojen koirien osaaminen (eritoten Beo tai Pirjo tai mikä se nyt olikaan) innostaa jatkamaan olohuonetreenejä. Ja kunhan nuo lumet sulavat ja tulee lämmin, niin kentällä voidaan hioa talven olohuonetreeneissä opitut taidot.
Hakutreenit mentiin umpihangessa, Ruutanan perällä. Darra jatkoi edelleen hajuhaukuja parin kuukauden tauon jälkeen. Hienosti meni, mamma hiukan tötöili, ekalle maalimiehelle suoraan päälle, eipä siinä paljon Darran nenää tarvittu. Mutta loput kolme haettiin hienosti koiran nenällä, lihapulla-juusto-makkara sekoitus nyt löytyy aina ja varmasti.
Ensi sunnuntaina olis tarkoitus jatkaa hakuilua, samassa maastossa, mutta säätiedotus lupailee taas kiristyviä pakkasia :(. Toivottavasti Pekka Pouta on väärässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
