Sunnuntain hakutreeneissä Darralle otettiin edelleen hajuhakuja. Neljä kertaa mies näreikössä verkon alla. Darra oli taas oma itsensä, yli-innokas säheltäjä, miettien, mitäs me taas täällä metsässä haettiinkaan. Mutta jo toinen tuulihaju tarttui kuonoon tosi nopeasti ja koira tiesi, että sielä ne lihapullat jossain odottelevat. Siis kaikki neljä "ukkoa" löytyi helposti, vauhti vaan on ihan jumalaton ja maalimiehellä sormet ja tupperwaret vaarassa.
Toivottavasti kohta päästään kokeilemaan hakua risteilemällä, Sarin uusinpien oppien mukaan. Se näyttää niin järkeenkäyvältä ja "helpolta" tavalta kouluttaa hakua. Oikein sormet syyhyää päästä koittaan. Taidanpa opettaa Darralle perusteet kotikentällä jo valmiiksi, vaikkei meitä vielä risteilemään kelpuutettaisikaan.
maanantai 30. marraskuuta 2009
maanantai 16. marraskuuta 2009
Lihapullia puskan juurelta
Päästiin hakuryhmään! Kärnän Sarin ja muun porukan johdolla päästään sisään haun saloihin. Ekat treenit käytiin lauantaina. Tuulihaulla mennään. Darra on taitava ja rohkea hakukoira. Ja into on ainakin mammalla kova.
Treeneissä maalimies lymysi näreen juurella valkoisen lakanan alla, varusteena lihapullia. Darra kierteli, kaarteli, kunnes sai hajun tuulen mukana. Siitä innoissaan ryntäsi syömään lihapullat maalimieheltä. Tämä toistettiin kolme kertaa. Ja hyvin Darra tuntui tietävän, minkä takia rinnettä lähdettiin kiipeämään. Ja joka kerralla maalimies löytyi nopeammin, eli koira selkeästi etsi hajua.
Kiva treenata hakua taas. Talven tavoite on saada Darralle iskostumaan, miksi siellä metsässä mennään ja ukkoja etsitään, keväällä päästään sitten tositoimiin ja edistymään.
Esineitä ollaan otettu niin, että olen vienyt esineen "putken" päähän Darran nähden ja näkemättä. Ja hyvin koira lähtee, etsii esineen, nostaa sen ja kuljettaa minulle päin muutaman metrin. Pudottaa sen sitten ja lähtee ikäänkuin etsimään lisää. Ei siis tuo mitään esinettä minulle asti. Huudan koiran pois ja lähetän uudelleen, käy kyllä nostamassa ja heittelemässä aiemmin pudottamaasa esinettä, mutta ei ota sitä enää suuhunsa, eikä tuo. Olen koittanut lyhyellä matkalla, pitkällä matkalla, kehuen ja huudellen, että tuo mammalle, olen koittanut olla ihan hiljaa ja reagoimatta, kun se ottaa esineen suuhunsa, mutta sinne se aina jää, matkan varrelle. Darra näyttää siltä, ettei vois vähempää toi esine kiinnostaa sen jälkeen, kun se on löytynyt. Hmmm.... täytyy miettiä.
Tottiksessa tahkotaan suoraa sivulle tuloa ja seuraamista. Paikalle jääntiä, maahanmenoa ja luoksetuloa. Kaikki muu hakusessa, paitsi luoksetulo.
Treeneissä maalimies lymysi näreen juurella valkoisen lakanan alla, varusteena lihapullia. Darra kierteli, kaarteli, kunnes sai hajun tuulen mukana. Siitä innoissaan ryntäsi syömään lihapullat maalimieheltä. Tämä toistettiin kolme kertaa. Ja hyvin Darra tuntui tietävän, minkä takia rinnettä lähdettiin kiipeämään. Ja joka kerralla maalimies löytyi nopeammin, eli koira selkeästi etsi hajua.
Kiva treenata hakua taas. Talven tavoite on saada Darralle iskostumaan, miksi siellä metsässä mennään ja ukkoja etsitään, keväällä päästään sitten tositoimiin ja edistymään.
Esineitä ollaan otettu niin, että olen vienyt esineen "putken" päähän Darran nähden ja näkemättä. Ja hyvin koira lähtee, etsii esineen, nostaa sen ja kuljettaa minulle päin muutaman metrin. Pudottaa sen sitten ja lähtee ikäänkuin etsimään lisää. Ei siis tuo mitään esinettä minulle asti. Huudan koiran pois ja lähetän uudelleen, käy kyllä nostamassa ja heittelemässä aiemmin pudottamaasa esinettä, mutta ei ota sitä enää suuhunsa, eikä tuo. Olen koittanut lyhyellä matkalla, pitkällä matkalla, kehuen ja huudellen, että tuo mammalle, olen koittanut olla ihan hiljaa ja reagoimatta, kun se ottaa esineen suuhunsa, mutta sinne se aina jää, matkan varrelle. Darra näyttää siltä, ettei vois vähempää toi esine kiinnostaa sen jälkeen, kun se on löytynyt. Hmmm.... täytyy miettiä.
Tottiksessa tahkotaan suoraa sivulle tuloa ja seuraamista. Paikalle jääntiä, maahanmenoa ja luoksetuloa. Kaikki muu hakusessa, paitsi luoksetulo.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Leirielämää
Giramin leiriviikonloppu on ohi. Kivaa oli, paljon saatiin vinkkejä ja ohjeita, miten treenata ja mihin kiinnittää huomiota. Kiitoksia kaikille mukanaolleille, kouluttajille ja erityiskiitos Miialle järjestelyistä.
Leirille saavuttiin Darran kanssa perjantai iltapäivänä. Veljille (varsinkin Aatulle) Darra piti ihme pörinää, kerkesin ihan hämmästymään moista agrea. Mutta illalla jo käytiin Valon kanssa sylipainia ja juostiin ympäri peltoa ihan sovussa.
Perjantaina Darra etsi ensimmäisen esineensä "ruudusta". Miia vei Darran nähden hanskan muutaman metrin päähän ja sieltähän Darra sen sitten kävi etsimässä. Taitavaa :)
Lauantai valkeni kauniina, aurinkoisena mutta kylmänä. Ensin aamiaisen kautta jälkitreeniin. Kouluttajana oli Marja Muhonen. Darran suurinpiirtein ensimmäinen jälki.
Eka jälki pellolla meni Darralta hyvin, kanapalat vain olivat liian näkyvä herkku, joten Darran ei olisi edes tarvinnut jäljestää. Käytti silti nenää ja piti kuonon maassa. Toisestakin jäljestä Darra selvisi ihan hyvin. Jäljestä taas sanottiin, ettei sen tarvitse eikä se saa olla mikään traktorin ura pellossa, josta koira ei edes voi eksyä. Darra käytti nenää hyvin siitä huolimatta, että jälki oli huonosti tehty.
Tulee niin mieleen Harry Tast, näyttelytuomari, joka ihan arvosteluun laittoi, että esittäjä pilaa koiran mahdollisuudet. Jäljentekijä pilaa koiran jäljestyksen. :(
Ruokailun jälkeen oli vuorossa PK-tottis. Kouluttajana oli Asko Hämäläinen.
Tottiksessa Darra teki seuraamiset, sivulla olot ja luoksetulon, juurikin niin kun yleensäkin. Mamma vaan palkkaa huolimattomasti, eikä vaadi täydellistä suoritusta. Pikku koiraa kun vahvistaa sinnepäin tekemisestä, niin jossain vaiheessa se sinnepäin tekeminen on sitten korjattava. Uusia tuulia ja vinkkejä tuli tottikseenkin. Täytyypä koittaa kouluttaa eteenmenoa Askon ohjeilla.
Sunnuntaina oli vuoden ensimmäinen kunnon syysmyrsky. Ja hakumetsään lähdettiin aamiaisen jälkeen. Kouluttajana Pia Pursiainen Nokialta. Ensin hakuili isot, osaavat koissut. Kun kaksi koiraa oli ollut haussa, huomattiin, että aikaa oli vierähtänyt alueen tekemiseen ja kahteen koiraan reilut kolme tuntia ja lopuille neljälle koiralle oli aikaa yhteensä tunti ennen ruokailua. Sitten otettiinkin tosi vauhdilla loput.
Darralle tehtiin reaktioharjoituksia, niin että maalimies makasi jossain näreen alla, ja merkistä nähtiin, minne päin tuuli. Darran kanssa lähdettiin etenemään tuulen alapuolelta niin, että Darra oli vapaana ja kulki mukanani laajassa kaaressa maalimiestä kiertäen. Mitään ei Darralle puhuttu, eikä sitä ohjattu. Se vain oli metsässä kävelyllä, kunnes yht'äkkiä se nosti nenänsä korkealle ja sai maalimiehen hajun nenäänsä. Rohkeasti Darra ryntäsi tutkimaan, mikäs nainen täällä kuusen alla makaa ja saikin palkaksi heti juustokabanossia ja paljon kehuja.
Maalimies vaihtoi piiloa ja taas lähdettiin Darran kanssa kaartamaan tuulen alapuolelta ja etsimään hajua. Darra kuljeskeli metsässä, mutta löysi nopeasti hajun ja tiesi heti, että siellä jossain se kabanossinainen taas lymyää. Ja ei kun syömään. Ahneus ja ikuinen nälkä on hyvä motivaattori. Helpon näköistä Darralle ja reaktiot niin voimakkaita, että jopa minäkin ne huomasin.
Tosiaankin hienot reaktiot heti ensimmäisellä kerralla, ei muuta kuin hakuporukkaa etsimään. Paljon on haussakin systeemit muuttuneet, maalimies heti alusta asti piilossa ja koiralle haetaan haju metsästä. Poissa on paot ja haamut ym. Koitanpas Pian ohjeilla hajuhakujen avulla tehdä pistoista suoria heti alusta asti. Katsotaas miten käy.
Leirillä oli tosi mukavaa, kiitokset myös Äijälle, Lukelle, Tytille, Maisalle, Piitulle, Valolle, Aatulle, Beolle, Tatzille. Ootte te kaikki niin kauniita ja älykkäitä :)
Leirille saavuttiin Darran kanssa perjantai iltapäivänä. Veljille (varsinkin Aatulle) Darra piti ihme pörinää, kerkesin ihan hämmästymään moista agrea. Mutta illalla jo käytiin Valon kanssa sylipainia ja juostiin ympäri peltoa ihan sovussa.
Perjantaina Darra etsi ensimmäisen esineensä "ruudusta". Miia vei Darran nähden hanskan muutaman metrin päähän ja sieltähän Darra sen sitten kävi etsimässä. Taitavaa :)
Lauantai valkeni kauniina, aurinkoisena mutta kylmänä. Ensin aamiaisen kautta jälkitreeniin. Kouluttajana oli Marja Muhonen. Darran suurinpiirtein ensimmäinen jälki.
Eka jälki pellolla meni Darralta hyvin, kanapalat vain olivat liian näkyvä herkku, joten Darran ei olisi edes tarvinnut jäljestää. Käytti silti nenää ja piti kuonon maassa. Toisestakin jäljestä Darra selvisi ihan hyvin. Jäljestä taas sanottiin, ettei sen tarvitse eikä se saa olla mikään traktorin ura pellossa, josta koira ei edes voi eksyä. Darra käytti nenää hyvin siitä huolimatta, että jälki oli huonosti tehty.
Tulee niin mieleen Harry Tast, näyttelytuomari, joka ihan arvosteluun laittoi, että esittäjä pilaa koiran mahdollisuudet. Jäljentekijä pilaa koiran jäljestyksen. :(
Ruokailun jälkeen oli vuorossa PK-tottis. Kouluttajana oli Asko Hämäläinen.
Tottiksessa Darra teki seuraamiset, sivulla olot ja luoksetulon, juurikin niin kun yleensäkin. Mamma vaan palkkaa huolimattomasti, eikä vaadi täydellistä suoritusta. Pikku koiraa kun vahvistaa sinnepäin tekemisestä, niin jossain vaiheessa se sinnepäin tekeminen on sitten korjattava. Uusia tuulia ja vinkkejä tuli tottikseenkin. Täytyypä koittaa kouluttaa eteenmenoa Askon ohjeilla.
Sunnuntaina oli vuoden ensimmäinen kunnon syysmyrsky. Ja hakumetsään lähdettiin aamiaisen jälkeen. Kouluttajana Pia Pursiainen Nokialta. Ensin hakuili isot, osaavat koissut. Kun kaksi koiraa oli ollut haussa, huomattiin, että aikaa oli vierähtänyt alueen tekemiseen ja kahteen koiraan reilut kolme tuntia ja lopuille neljälle koiralle oli aikaa yhteensä tunti ennen ruokailua. Sitten otettiinkin tosi vauhdilla loput.
Darralle tehtiin reaktioharjoituksia, niin että maalimies makasi jossain näreen alla, ja merkistä nähtiin, minne päin tuuli. Darran kanssa lähdettiin etenemään tuulen alapuolelta niin, että Darra oli vapaana ja kulki mukanani laajassa kaaressa maalimiestä kiertäen. Mitään ei Darralle puhuttu, eikä sitä ohjattu. Se vain oli metsässä kävelyllä, kunnes yht'äkkiä se nosti nenänsä korkealle ja sai maalimiehen hajun nenäänsä. Rohkeasti Darra ryntäsi tutkimaan, mikäs nainen täällä kuusen alla makaa ja saikin palkaksi heti juustokabanossia ja paljon kehuja.
Maalimies vaihtoi piiloa ja taas lähdettiin Darran kanssa kaartamaan tuulen alapuolelta ja etsimään hajua. Darra kuljeskeli metsässä, mutta löysi nopeasti hajun ja tiesi heti, että siellä jossain se kabanossinainen taas lymyää. Ja ei kun syömään. Ahneus ja ikuinen nälkä on hyvä motivaattori. Helpon näköistä Darralle ja reaktiot niin voimakkaita, että jopa minäkin ne huomasin.
Tosiaankin hienot reaktiot heti ensimmäisellä kerralla, ei muuta kuin hakuporukkaa etsimään. Paljon on haussakin systeemit muuttuneet, maalimies heti alusta asti piilossa ja koiralle haetaan haju metsästä. Poissa on paot ja haamut ym. Koitanpas Pian ohjeilla hajuhakujen avulla tehdä pistoista suoria heti alusta asti. Katsotaas miten käy.
Leirillä oli tosi mukavaa, kiitokset myös Äijälle, Lukelle, Tytille, Maisalle, Piitulle, Valolle, Aatulle, Beolle, Tatzille. Ootte te kaikki niin kauniita ja älykkäitä :)
maanantai 21. syyskuuta 2009
Mistake
Äiti täytti 70 vuotta. Ja järjesti kunnon juhlat 100 kilometrin päässä B&B luomutilalla. Ei muuta kuin perhe autoon ja yökuntiin juhlimaan. Mutta mihin koirat? Papalle, 100 kilsan päähän toiseen suuntaan? Onneksi ystävälliset naapurit lupasivat ulkoiluttaa ja ruokkia koirat, joten päädyttiin jättämään ne kotiin.
Mutta, mutta... Aika saattaa tulla koirille pitkäksi, niinpä jätin jos jonkun moista terapialelua, ruualla täytettyä vempelettä, ajankuluksi. Lisäksi annoin molemmille koirille kaksi naudan niskaluuta kaluttaviksi. Ja sitten naapuri oli vielä antanut Darralle yhden niskaluun lisää, Dino kun oli ominut omaan häkkiinsä minun antamat.
Juhlat meni mukavasti, saunottiin, uitiin ja juhlittiin kunnolla. Aamu valkeni hiukan ankeissa tunnelmissa, päätäkin särki jostain syystä :) Yhdeksän aikoihin puhelin soi ja naapurin tyttö siellä ilmoitti, että molemmat koirat olivat olleet yöllä ripulilla liiasta luiden syömisestä. Jaahas, autoon ja kotiin päin. Huusholli oli kyllä jo siivottu (kiitos Niina), kun päästiin kotiin, mutta haju oli melkoinen.
Mitä tästä pitäisi oppia. Kun lähtee johonkin, totutut rutiinit kannattaa säilyttää eikä sooloilla juuri silloin, kun koirat jäävät keskenään. Lisäksi tuollainen innostunut teini-ikäinen varmasti lenkitti ja leikitti koiria enenmän kuin itse yleensä viitsii.
Flunssa on nyt kestänyt kaksi viikkoa. Ja se taas on tarkoittanut sitä, että muut ovat pääsääntöisesti lenkittäneet koirat. Ja treeni on ollut vähissä. Kentälle olen sentään raahautunut.
Eilen Darra oli tosiaankin poissaoleva eikä keskittynyt oikein mihinkään. Olen ollut niin ylpeä penikasta, joka ei ole muista koirista piitannut, ja on keskittynyt minuun ja ainakin näyttänyt hyvin taitavalta. Eilen pujotteluseuraamisessa Darra yritti kaksi kertaa livetä ja rynnätä toisen koiran luokse. Muutenkin haahuili enimmäkseen omiaan, nuuskutti kuono maassa etsien pudonneita makupaloja tai suorastaan kerjäs makupaloja taskustani ja tuijotti vain antavaa kättä, niinkuin ei olisi ikinä kuullutkaan mistään katsekontaktista.
Höh, onko mun supertottelevainen pentu sittenkin normaali koira, eikä mikään ihmelapsi.
Mutta, mutta... Aika saattaa tulla koirille pitkäksi, niinpä jätin jos jonkun moista terapialelua, ruualla täytettyä vempelettä, ajankuluksi. Lisäksi annoin molemmille koirille kaksi naudan niskaluuta kaluttaviksi. Ja sitten naapuri oli vielä antanut Darralle yhden niskaluun lisää, Dino kun oli ominut omaan häkkiinsä minun antamat.
Juhlat meni mukavasti, saunottiin, uitiin ja juhlittiin kunnolla. Aamu valkeni hiukan ankeissa tunnelmissa, päätäkin särki jostain syystä :) Yhdeksän aikoihin puhelin soi ja naapurin tyttö siellä ilmoitti, että molemmat koirat olivat olleet yöllä ripulilla liiasta luiden syömisestä. Jaahas, autoon ja kotiin päin. Huusholli oli kyllä jo siivottu (kiitos Niina), kun päästiin kotiin, mutta haju oli melkoinen.
Mitä tästä pitäisi oppia. Kun lähtee johonkin, totutut rutiinit kannattaa säilyttää eikä sooloilla juuri silloin, kun koirat jäävät keskenään. Lisäksi tuollainen innostunut teini-ikäinen varmasti lenkitti ja leikitti koiria enenmän kuin itse yleensä viitsii.
Flunssa on nyt kestänyt kaksi viikkoa. Ja se taas on tarkoittanut sitä, että muut ovat pääsääntöisesti lenkittäneet koirat. Ja treeni on ollut vähissä. Kentälle olen sentään raahautunut.
Eilen Darra oli tosiaankin poissaoleva eikä keskittynyt oikein mihinkään. Olen ollut niin ylpeä penikasta, joka ei ole muista koirista piitannut, ja on keskittynyt minuun ja ainakin näyttänyt hyvin taitavalta. Eilen pujotteluseuraamisessa Darra yritti kaksi kertaa livetä ja rynnätä toisen koiran luokse. Muutenkin haahuili enimmäkseen omiaan, nuuskutti kuono maassa etsien pudonneita makupaloja tai suorastaan kerjäs makupaloja taskustani ja tuijotti vain antavaa kättä, niinkuin ei olisi ikinä kuullutkaan mistään katsekontaktista.
Höh, onko mun supertottelevainen pentu sittenkin normaali koira, eikä mikään ihmelapsi.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Katu-uskottava
Darra on nyt hankkinut itselleen aimo annoksen katu-uskottavuutta. Gangsterin näköinen koira, repaleisine korvineen.
Se, miten tuo katu-uskottavuus on hankittu, onkin sitten vähän nolompi juttu. Isoveikka antoi hammasta, eläinlääkäri maksoi 86 euroa ja betadinea ja antibioottia viisi päivää.
Oltiin maalla luumuja keräämässä. Kun puuta ravisti, olivat molemmat koirat innoissaan ja ensimmäisinä metsästämässä pudonneita luumuja. Pakko viedä ne kävelylle, että muut saavat kerättyä luumut.
Hetki siinä käveltiin eteenpäin, Darra, ärsyttävänä, hyppien Dinon ympärillä ja näykkien ja räksyttäen. Dino rähähti ja Darra vingahti, hyppäsi kauemmaksi ja jo seuraavassa sekunnissa häsläsi uudestaan Dinon kimpussa.
Jatkettiin matkaa, kunnes huusin Darraa takaisin tielle.
Mitä ihmettä, verta valuu pitkin korvalehteä ja iso pala puuttuu, valo paistaa läpi. Tarkastin tilanteen ja lähdettiin takaisin pihaan, porukka autoon, soitto päivystävälle eläinlääkärille, josko saatais tikkejä korvalehteen.
Eläinlääkäri sitten totesi, että pala puuttuu, eikä siihen uutta palaa mistään tehdä, joten korvaa vaan putsailtiin, määrättiin antibioottikuuri ja betadinella puhdistusta.
Kallista on, katu-uskottavuuden hankkiminen, virka-ajan ulkopuolella.
Toinen juttu on, miten penikka imee vaikutteita isommalta koiralta. Ja yleensä ne kaikki on niitä, mitä olet yrittänyt siltä vanhemmalta koiralta karsia.
Tänä aamuna katseltiin, kuinka Darra istui eteisessä ja tuijottamalla tuijotti Dinon touhuja. Dino hivutti vessan oven auki ja livahti sisään juomaan vessanpöntöstä. :(
Oikein näkyi, kuinka penikan päässä syttyi lamppu: ai täälläkin on meille kätevä juomakippo.
Dinolle ei ole koskaan kelvannut vesi kupista, ainoastaan pöntöstä. Se kopistelee ensin ovea, ellei saa sitä itse auki, sen jälkeen se kolistelee pöntönkantta, että joku tulee vetämään vessanpöntön, ennen kuin siitä voi juoda.
Toinen oppi, mikä on annettu ja opittu, on armoton haukkuminen kun ovikello soi.
Jompi kumpi lähtee ensiksi, yleensä jo hiukan ennen kellon soimista, laukalla eteiseen ja desibelit nousee koko matkan ja toinen varjona perässä, mutta meteli, jos mahdollista, vielä hiukan kovempana.
Ja lopputulos on se, että kaksi räyhähenkeä haukkuu murhaavasti oven sisäpuolella, kun joku pahaa aavistamaton ulkopuolella on uskaltanut soittaa ovikelloa.
Tänä aamuna molemmat juoksivat eteiseen ja saman tien häkkeihinsä, niinkuin olen nyt opettanut, mutta haukkuivat silti niin, että koko Irjala raikui. Rusakot ja fasaanit pakenivat ulkona kilometrien säteeltä.
Hommaa siis riittää näiden räyhähenkien koulutuksessa. Ihmetyttää vaan, miksi ei hyvät tavat siirry vanhemmalta nuoremmalle, vai eikö niitä hyviä tapoja ole?
Se, miten tuo katu-uskottavuus on hankittu, onkin sitten vähän nolompi juttu. Isoveikka antoi hammasta, eläinlääkäri maksoi 86 euroa ja betadinea ja antibioottia viisi päivää.
Oltiin maalla luumuja keräämässä. Kun puuta ravisti, olivat molemmat koirat innoissaan ja ensimmäisinä metsästämässä pudonneita luumuja. Pakko viedä ne kävelylle, että muut saavat kerättyä luumut.
Hetki siinä käveltiin eteenpäin, Darra, ärsyttävänä, hyppien Dinon ympärillä ja näykkien ja räksyttäen. Dino rähähti ja Darra vingahti, hyppäsi kauemmaksi ja jo seuraavassa sekunnissa häsläsi uudestaan Dinon kimpussa.
Jatkettiin matkaa, kunnes huusin Darraa takaisin tielle.
Mitä ihmettä, verta valuu pitkin korvalehteä ja iso pala puuttuu, valo paistaa läpi. Tarkastin tilanteen ja lähdettiin takaisin pihaan, porukka autoon, soitto päivystävälle eläinlääkärille, josko saatais tikkejä korvalehteen.
Eläinlääkäri sitten totesi, että pala puuttuu, eikä siihen uutta palaa mistään tehdä, joten korvaa vaan putsailtiin, määrättiin antibioottikuuri ja betadinella puhdistusta.
Kallista on, katu-uskottavuuden hankkiminen, virka-ajan ulkopuolella.
Toinen juttu on, miten penikka imee vaikutteita isommalta koiralta. Ja yleensä ne kaikki on niitä, mitä olet yrittänyt siltä vanhemmalta koiralta karsia.
Tänä aamuna katseltiin, kuinka Darra istui eteisessä ja tuijottamalla tuijotti Dinon touhuja. Dino hivutti vessan oven auki ja livahti sisään juomaan vessanpöntöstä. :(
Oikein näkyi, kuinka penikan päässä syttyi lamppu: ai täälläkin on meille kätevä juomakippo.
Dinolle ei ole koskaan kelvannut vesi kupista, ainoastaan pöntöstä. Se kopistelee ensin ovea, ellei saa sitä itse auki, sen jälkeen se kolistelee pöntönkantta, että joku tulee vetämään vessanpöntön, ennen kuin siitä voi juoda.
Toinen oppi, mikä on annettu ja opittu, on armoton haukkuminen kun ovikello soi.
Jompi kumpi lähtee ensiksi, yleensä jo hiukan ennen kellon soimista, laukalla eteiseen ja desibelit nousee koko matkan ja toinen varjona perässä, mutta meteli, jos mahdollista, vielä hiukan kovempana.
Ja lopputulos on se, että kaksi räyhähenkeä haukkuu murhaavasti oven sisäpuolella, kun joku pahaa aavistamaton ulkopuolella on uskaltanut soittaa ovikelloa.
Tänä aamuna molemmat juoksivat eteiseen ja saman tien häkkeihinsä, niinkuin olen nyt opettanut, mutta haukkuivat silti niin, että koko Irjala raikui. Rusakot ja fasaanit pakenivat ulkona kilometrien säteeltä.
Hommaa siis riittää näiden räyhähenkien koulutuksessa. Ihmetyttää vaan, miksi ei hyvät tavat siirry vanhemmalta nuoremmalle, vai eikö niitä hyviä tapoja ole?
tiistai 1. syyskuuta 2009
Mätsäri - punainen nauha
Mentiin sitten Match showhun jäähallin parkkikselle. Ilmoittautuminen alkoi klo 16.30 ja niihin aikoihin mekin tähdättiin. Ekaks kävin kysymässä pääseekö Darra mukaan, ikäraja 5kk ja meillä se täyttyi vasta tänään. No kunhan rokotukset on kunnossa, niin mukaan vaan.
Ja eikun ilmoittautumisjonon jatkoksi. Paljon muita koiria, tiiviisti jonottamassa tiskille. Darra siinä kummissaan, että mitäs tämä nyt sitten on. Onneksi ahne penikka on helposti hanskassa makkaranpaloilla. Oli siinä monen näköisiä koiria. Pieniä ja tosi isoja, pennuista veteraaneihin, kaikki iloisesti sekaisin.
Kehien piti alkaa klo 18, mutta suuri määrä koiria yllätti järjestäjät ja ilmoittautumisjonot olivat pitkiä vielä kuudeltakin. Ennen puolta seiskaa päästiin kuitenkin aloittamaan.
Parikisassa Darran pariksi osui 5 kk noutajan pentu. Darra käyttäytyi niiiiin hienosti, seisoi ryhdikkäästi (ihme ja kumma, yleensä istahtaa tai pistää maate :) ) liikkui kuulemma erittäin kauniisti, ei honkkeloinut eikä edes pureskellut hihnaa. Hampaiden katsomisessa olin kuulevinani pienen murinan, mutta joko tuomari ei sitä kuullut tai sitten ei välittänyt. Kaiken kaikkiaan olin tosi yllättynyt, vieraskoree penikka. Ja punainen nauhahan sieltä Darralle tuli.
Isoja pentuja oli 33, joten jouduttiin taas odottelemaan pitkään. Ensin arvosteltiin sininauhaiset ja sitten meitä punanauhaisia oli 17 koiraa yht'aikaa kehässä. Darra ei enää jaksanut paljon keskittyä, oltiinhan oltu jo yli kolme tuntia "näyttelyssä" ja mahakin taisi jo olla täynnä makkaraa. Siks toiseks kaikki neljä jatkoon päässyttä pentua oli luppakorvaisia, karvaisia, söpöläisiä. Kunnon koiran näköisiä ei jatkoon päässyt yhtään ;)
Kolme ja puolituntia meni tuossa reissussa, kivaa oli ja jännittävää. Mamma oli niin ylpeä Darrasta. Kiva käydä sen kanssa kentällä ja nyt mätsärissäkin, kun se ei paljonkaan kiinnitä muihin koiriin huomioo ja makupaloilla se tekee mitä vaan.
Ei muuta kuin Tampereen kansainvälisiä odotteleen :)
Ja eikun ilmoittautumisjonon jatkoksi. Paljon muita koiria, tiiviisti jonottamassa tiskille. Darra siinä kummissaan, että mitäs tämä nyt sitten on. Onneksi ahne penikka on helposti hanskassa makkaranpaloilla. Oli siinä monen näköisiä koiria. Pieniä ja tosi isoja, pennuista veteraaneihin, kaikki iloisesti sekaisin.
Kehien piti alkaa klo 18, mutta suuri määrä koiria yllätti järjestäjät ja ilmoittautumisjonot olivat pitkiä vielä kuudeltakin. Ennen puolta seiskaa päästiin kuitenkin aloittamaan.
Parikisassa Darran pariksi osui 5 kk noutajan pentu. Darra käyttäytyi niiiiin hienosti, seisoi ryhdikkäästi (ihme ja kumma, yleensä istahtaa tai pistää maate :) ) liikkui kuulemma erittäin kauniisti, ei honkkeloinut eikä edes pureskellut hihnaa. Hampaiden katsomisessa olin kuulevinani pienen murinan, mutta joko tuomari ei sitä kuullut tai sitten ei välittänyt. Kaiken kaikkiaan olin tosi yllättynyt, vieraskoree penikka. Ja punainen nauhahan sieltä Darralle tuli.
Isoja pentuja oli 33, joten jouduttiin taas odottelemaan pitkään. Ensin arvosteltiin sininauhaiset ja sitten meitä punanauhaisia oli 17 koiraa yht'aikaa kehässä. Darra ei enää jaksanut paljon keskittyä, oltiinhan oltu jo yli kolme tuntia "näyttelyssä" ja mahakin taisi jo olla täynnä makkaraa. Siks toiseks kaikki neljä jatkoon päässyttä pentua oli luppakorvaisia, karvaisia, söpöläisiä. Kunnon koiran näköisiä ei jatkoon päässyt yhtään ;)
Kolme ja puolituntia meni tuossa reissussa, kivaa oli ja jännittävää. Mamma oli niin ylpeä Darrasta. Kiva käydä sen kanssa kentällä ja nyt mätsärissäkin, kun se ei paljonkaan kiinnitä muihin koiriin huomioo ja makupaloilla se tekee mitä vaan.
Ei muuta kuin Tampereen kansainvälisiä odotteleen :)
maanantai 31. elokuuta 2009
Pohjaton kaivo
Pohjaton on kaivo nimeltä Darra.
Sitä ahmimista, millä ruoka koiraan häviää, on ihan mahdoton kuvailla. Ja kun oma kuppi on tyhjä, tarkastetaan Dinon kuppi, nuollaan molemmat vielä viiteen kertaan puhtaaksi, ettei muruakaan jää. Nykyään ei sentään enää yritä Dinon kupille ennenkuin Dino on sen jo jättänyt.
Kelloa ei tarvita, Darra kyllä kertoo, kun ruoka-aika alkaa lähestyä. Nyppii kuppiaan, ravaa keittiön ja eteisen väliä, törkkii ovea, jonka takana ruuat ovat ja lopulta makaa eteisessä kuppinsa vieressä ja huokailee.
Eilen paistoin uunipellillä 700 gr jauhelihasta, kananmunasta ja ohrakkaasta levyn, ja kuivatin sitä tuntitolkulla, että on koirille palkkaa reeneihin. Jätin pellin hellan päälle jäähtymään, ennen paloittelua. Ja kaksi kertaa huusin Darran pois keittiöstä ja aina se kiltisti heti tulikin, häntä koiraa heiluttaen, huuliaan nuoleskellen. Epäilykset heräsi, ja keittiöön katsomaan. Kaksi kolmasosaa pellillisestä oli jo kadonnut. Annoin loput Dinolle. Ei siis valmista palkkaa tämän päivän treeneihin.
Koitettiin tässä kerran myös vanhaa konstia: jätä syötävää keittiön pöydälle, mutta sido siihen kiinni kattilankansia, lusikoita ja kaikkia paljon ääntä aiheuttavaa. Eikä mennyt kauaakaan, kun jo kuului kolina keittiöstä. Oli Darra säikähtynyt. Mutta pari kertaa uskalsi uudelleen yrittää ennenkuin luovutti.
Ja menipä siihen vipuun vielä vanha kettu Dinokin. Noloa. Olihan se jo itse pentuna oppinut taitavasti tuon kattilankansi kikan kiertämään niin, että herkut kyllä hävisivät, mutta kannet eivät liikahtaneetkaan.
Tänään mennään katsomaan jäähallin parkkikselle mätsäriä. Ja jos vaan saadaan, niin pentuluokkaan mennään osallistumaan. Luokka on yli 5 kk pennuille, ja Darrahan täyttää 5 kk vasta huomenna. Tai sitten ei mennä, kun ei osata seisoa, näyttää hampaita eikä palleja. Harkitaan vielä. Vaihtoehtona on mennä ihan tavallisiin treeneihin Niihamaan.
Sitä ahmimista, millä ruoka koiraan häviää, on ihan mahdoton kuvailla. Ja kun oma kuppi on tyhjä, tarkastetaan Dinon kuppi, nuollaan molemmat vielä viiteen kertaan puhtaaksi, ettei muruakaan jää. Nykyään ei sentään enää yritä Dinon kupille ennenkuin Dino on sen jo jättänyt.
Kelloa ei tarvita, Darra kyllä kertoo, kun ruoka-aika alkaa lähestyä. Nyppii kuppiaan, ravaa keittiön ja eteisen väliä, törkkii ovea, jonka takana ruuat ovat ja lopulta makaa eteisessä kuppinsa vieressä ja huokailee.
Eilen paistoin uunipellillä 700 gr jauhelihasta, kananmunasta ja ohrakkaasta levyn, ja kuivatin sitä tuntitolkulla, että on koirille palkkaa reeneihin. Jätin pellin hellan päälle jäähtymään, ennen paloittelua. Ja kaksi kertaa huusin Darran pois keittiöstä ja aina se kiltisti heti tulikin, häntä koiraa heiluttaen, huuliaan nuoleskellen. Epäilykset heräsi, ja keittiöön katsomaan. Kaksi kolmasosaa pellillisestä oli jo kadonnut. Annoin loput Dinolle. Ei siis valmista palkkaa tämän päivän treeneihin.
Koitettiin tässä kerran myös vanhaa konstia: jätä syötävää keittiön pöydälle, mutta sido siihen kiinni kattilankansia, lusikoita ja kaikkia paljon ääntä aiheuttavaa. Eikä mennyt kauaakaan, kun jo kuului kolina keittiöstä. Oli Darra säikähtynyt. Mutta pari kertaa uskalsi uudelleen yrittää ennenkuin luovutti.
Ja menipä siihen vipuun vielä vanha kettu Dinokin. Noloa. Olihan se jo itse pentuna oppinut taitavasti tuon kattilankansi kikan kiertämään niin, että herkut kyllä hävisivät, mutta kannet eivät liikahtaneetkaan.
Tänään mennään katsomaan jäähallin parkkikselle mätsäriä. Ja jos vaan saadaan, niin pentuluokkaan mennään osallistumaan. Luokka on yli 5 kk pennuille, ja Darrahan täyttää 5 kk vasta huomenna. Tai sitten ei mennä, kun ei osata seisoa, näyttää hampaita eikä palleja. Harkitaan vielä. Vaihtoehtona on mennä ihan tavallisiin treeneihin Niihamaan.
perjantai 21. elokuuta 2009
Darra vai darra?
Hih, poikkesin tuossa Ideaparkin Stadiumilla. Kassajonossa puhelin soi ja Viivi (8v.) soitteli, että oli Darran kanssa ulkona. Kysyin puhelimessa nappi korvassa, samalla kun maksoin ostoksiani, että mites Darra voi. Poika kassalla katseli hämmentyneenä minua ja Viivi huusi puhelimeen, että mitä? Ja minä vähän kovemmalla äänellä, että mites Darra voi. Siinä vaiheessa kassapoika jo näytti todella kummastuneelta ja vaivautuneeltaa. Lopetin puhelun lyhyeen ja selitin, että Darra on koiranpentu.... Poika kassalla totesi, että jo vähän ihmettelikin, että verestääkö silmät vai mitä ihmettä.
torstai 20. elokuuta 2009
P*skatykki, ilopissa
Kaksi päivää ja yötä on nyt siivottu ruikkukakkoja :( Massu löysällä ja vielä vähän enemmän löysällä. Talo haisee vaihtelevasti koirankakalle tai pesuaineelle. Vessana öiseen aikaan on meidän yläkerran rappu. Onneksi yläpäässä on portti, joten lasten makkarit säästyy. Mitähän se penikka on syönyt? Ja koska tää loppuu? Ja onko meidän sisäsiisteys nyt taas lähtöruudussa tämän ripulin jälkeen?
Toinen juttu on nämä ilopissat. Darra on niiiiiiiiin iloinen, kun tullaan töistä, koulusta tai kun tulee vieraita. Häntä heiluttaa koiraa niin paljon, että aina lirahtaa. Ja vauhdissa, joten pissavanaa pitkin voi seurata koiran reittejä. Täytyy vaan tervehtiä penikka ulkona ja varoa kenkiään.
Tottiksessa seuraamisen alkeita on harjoiteltu, koira osaa kulkea oikealla paikalla, pitää kontaktia ja istua pysähdyttäessä. Olen palkannut pennun lenkeillä alusta asti aina, kun se on vahingossa tullut oikealle paikalle, joten seuraaminen on tullut vähän niinkuin itsestään ja helposti.
Maahanmenoa harjoiteltiin kentällä maanantaina. Santikon Kari korjasi koiran palkkausta lähemmäksi, jäi pois alkava ryömiminen ja maahanmeno nopeutui paljon. Yksinkertaisia asioita, miten niitä ei itse näe ja keksi.
Luoksetulo Darralla on nopea ja hyvä.
Treenaaminen on kivaa. Darra ei piittaa muista koirista kentällä. Kunhan vielä saadaan hampaat vaihtuun, niin saadaan motskari mukaan treeneihin.
Toinen juttu on nämä ilopissat. Darra on niiiiiiiiin iloinen, kun tullaan töistä, koulusta tai kun tulee vieraita. Häntä heiluttaa koiraa niin paljon, että aina lirahtaa. Ja vauhdissa, joten pissavanaa pitkin voi seurata koiran reittejä. Täytyy vaan tervehtiä penikka ulkona ja varoa kenkiään.
Tottiksessa seuraamisen alkeita on harjoiteltu, koira osaa kulkea oikealla paikalla, pitää kontaktia ja istua pysähdyttäessä. Olen palkannut pennun lenkeillä alusta asti aina, kun se on vahingossa tullut oikealle paikalle, joten seuraaminen on tullut vähän niinkuin itsestään ja helposti.
Maahanmenoa harjoiteltiin kentällä maanantaina. Santikon Kari korjasi koiran palkkausta lähemmäksi, jäi pois alkava ryömiminen ja maahanmeno nopeutui paljon. Yksinkertaisia asioita, miten niitä ei itse näe ja keksi.
Luoksetulo Darralla on nopea ja hyvä.
Treenaaminen on kivaa. Darra ei piittaa muista koirista kentällä. Kunhan vielä saadaan hampaat vaihtuun, niin saadaan motskari mukaan treeneihin.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Giramin Dallan eli Darra
Darra syntyi aprillipäivänä, Keuruulla, Giramin kenneliin. Emänä pentueella on Piitu, Giramin Balthial ja isänä Xilly's Balto. Pentuja syntyi neljä, kaikki reippaita poikia.
Darra saapui kesäkuussa Tampereelle Irjalaan. Kotona asustelee penikan lisäksi toinenkin malinois: 10 vuotias Dino eli Maximo's After Dark. Harmaantunut, arvokas eläkeläispappa, joka ennen Darran tuloa nukkui 22 tuntia vuorokaudessa.
Darra on tuonut mukanaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, pissaa, kakkaa, syötyjä kenkiä. Tosin myös järjestystä, kukaan ei enää jätä kenkiään eteisen lattialle ja eteiseen ilmestyi uusi kenkäkaappikin vauhdilla :) Darra on myös sisustanut uudelleen eteisen seiniä, yläkerran rappuja, oven karmeja. Ehkä ne sitten olivatkin rempan tarpeessa, tylsiä sileitä valkoisia seiniä ja tasaisia rappusia, onhan se kipsilevyn ja tapetin vaihtelevuus kivan näköistä (ainakin jos sitä katsoo 4,5 kk penikan silmin).
Darra käy Tavesissa pentukoulutuksessa ja Niihaman palveluskoirakentällä totuttelemassa kenttäolosuhteisiin. Hyvin on tähän asti mennyt ja kivaa on ollut. Kunhan saadaan katkenneen kulmahampaan tilalle uusi hammas, päästään pelkästä namupalkasta leluilla palkkaamiseen. Vaikka tämän pohjattoman kaivon mielenkiinnon ylläpito makupaloilla onkin suht helppoa.
Darra saapui kesäkuussa Tampereelle Irjalaan. Kotona asustelee penikan lisäksi toinenkin malinois: 10 vuotias Dino eli Maximo's After Dark. Harmaantunut, arvokas eläkeläispappa, joka ennen Darran tuloa nukkui 22 tuntia vuorokaudessa.
Darra on tuonut mukanaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, pissaa, kakkaa, syötyjä kenkiä. Tosin myös järjestystä, kukaan ei enää jätä kenkiään eteisen lattialle ja eteiseen ilmestyi uusi kenkäkaappikin vauhdilla :) Darra on myös sisustanut uudelleen eteisen seiniä, yläkerran rappuja, oven karmeja. Ehkä ne sitten olivatkin rempan tarpeessa, tylsiä sileitä valkoisia seiniä ja tasaisia rappusia, onhan se kipsilevyn ja tapetin vaihtelevuus kivan näköistä (ainakin jos sitä katsoo 4,5 kk penikan silmin).
Darra käy Tavesissa pentukoulutuksessa ja Niihaman palveluskoirakentällä totuttelemassa kenttäolosuhteisiin. Hyvin on tähän asti mennyt ja kivaa on ollut. Kunhan saadaan katkenneen kulmahampaan tilalle uusi hammas, päästään pelkästä namupalkasta leluilla palkkaamiseen. Vaikka tämän pohjattoman kaivon mielenkiinnon ylläpito makupaloilla onkin suht helppoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
