Mistake

Äiti täytti 70 vuotta. Ja järjesti kunnon juhlat 100 kilometrin päässä B&B luomutilalla. Ei muuta kuin perhe autoon ja yökuntiin juhlimaan. Mutta mihin koirat? Papalle, 100 kilsan päähän toiseen suuntaan? Onneksi ystävälliset naapurit lupasivat ulkoiluttaa ja ruokkia koirat, joten päädyttiin jättämään ne kotiin.

Mutta, mutta... Aika saattaa tulla koirille pitkäksi, niinpä jätin jos jonkun moista terapialelua, ruualla täytettyä vempelettä, ajankuluksi. Lisäksi annoin molemmille koirille kaksi naudan niskaluuta kaluttaviksi. Ja sitten naapuri oli vielä antanut Darralle yhden niskaluun lisää, Dino kun oli ominut omaan häkkiinsä minun antamat.

Juhlat meni mukavasti, saunottiin, uitiin ja juhlittiin kunnolla. Aamu valkeni hiukan ankeissa tunnelmissa, päätäkin särki jostain syystä :) Yhdeksän aikoihin puhelin soi ja naapurin tyttö siellä ilmoitti, että molemmat koirat olivat olleet yöllä ripulilla liiasta luiden syömisestä. Jaahas, autoon ja kotiin päin. Huusholli oli kyllä jo siivottu (kiitos Niina), kun päästiin kotiin, mutta haju oli melkoinen.

Mitä tästä pitäisi oppia. Kun lähtee johonkin, totutut rutiinit kannattaa säilyttää eikä sooloilla juuri silloin, kun koirat jäävät keskenään. Lisäksi tuollainen innostunut teini-ikäinen varmasti lenkitti ja leikitti koiria enenmän kuin itse yleensä viitsii.

Flunssa on nyt kestänyt kaksi viikkoa. Ja se taas on tarkoittanut sitä, että muut ovat pääsääntöisesti lenkittäneet koirat. Ja treeni on ollut vähissä. Kentälle olen sentään raahautunut.

Eilen Darra oli tosiaankin poissaoleva eikä keskittynyt oikein mihinkään. Olen ollut niin ylpeä penikasta, joka ei ole muista koirista piitannut, ja on keskittynyt minuun ja ainakin näyttänyt hyvin taitavalta. Eilen pujotteluseuraamisessa Darra yritti kaksi kertaa livetä ja rynnätä toisen koiran luokse. Muutenkin haahuili enimmäkseen omiaan, nuuskutti kuono maassa etsien pudonneita makupaloja tai suorastaan kerjäs makupaloja taskustani ja tuijotti vain antavaa kättä, niinkuin ei olisi ikinä kuullutkaan mistään katsekontaktista.

Höh, onko mun supertottelevainen pentu sittenkin normaali koira, eikä mikään ihmelapsi.